Hertta Kuusinen: YMMI JA HIRVI. Kuv. Markku Böök. 1977 Kansa

Hertta Kuusinen: YMMI JA HIRVI. Kuvitus Markku Böök.

1977 Kansankulttuuri Oy (toinen, uusittu laitos). Sidottu 41-sivuinen kirja (21 x 16 cm), kannet ylipainettu, kansien reunoissa kulumaa, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ymmi ja hirvi (1952) on Hertta Kuusisen vankilassa kirjoittama tarina hirven ja pojan ystävyydestä ja mitä kaikkea siitä seurasi. Tarinan alussa ilkeä metsästäjä ampuu hirvenvasan isän ja äidin. Hän vie vasan kotiinsa ja siellä karjatarhaan. Tarhassa vasa kuulee ympärillään kaakatuksen, määkimisen, ammumisen, haukkumisen, huudon ja supatuksen. Se ei ymmärtänyt mitään arveluista ja arvosteluista, joita siitä lausuttiin. Mutta Ymmi ymmärsi. Sen vuoksi häntä Ymmiksi kutsuttiinkin, kun hän ymmärsi eläintenkin puheen. Sitä paitsi useimpien elukoiden oli helpompi lausua Ymmi kuin Yrjänä, joka oli pienen paimenpojan oikea nimi…

Hertta Kuusinen kirjoitti Ymmi ja hirvi -tarinan Hämeenlinnan vankilassa varmasti myös omaa lastaan, Neuvostoliittoon jäänyttä Jura-poikaa ajatellen. Puoluejohto oli lähettänyt hänet Suomeen illegaaliin työhön, hän joutui kuitenkin viettämään vuosikausia (1934–39, 1941–44) Hämeenlinnan poliittisten ja kriminaalien seurassa. Hertta Kuusinen kirjoitti ahkerasti myös pojalleen. Näitä kirjeitä, ja niiden lisäksi pojalle omistettuja runoja ja proosapaloja on julkaistu Marja-Leena Mikkolan toimittamassa teoksessa Vuodenaikain myrskyt (1975). ”Rakas poikani, vai onko minulla yleensä oikeutta nimittää sinua niin”, äiti aloittaa kirjeensä. ”Olethan jo kokonaan toinen mies kuin oli se pikkuinen poika, jonka jätin seitsemän vuotta sitten. – Aina kun olen yksin, keskustelen kanssasi. Sitä olen tehnyt kaikki nämä vuodet, jotka olemme erossa olleet.” Hertta vapautettiin 1944, ja keväällä 1945 hän sai kirjeen isältään Otto Wille Kuusiselta: ”… pelkäsin että surusanoman ilmoittaminen sinulle heti pitkä-aikaisesta vankeudesta päästyäsi vaikuttaisi liian kovasti... Ja vaikea on nytkin vielä minun kertoa sinulle suurta suruamme, Jurkka-poikasi kuolemaa, joka tapahtui jo lähes kolme vuotta sitten…” Poika oli kuollut keuhkokuumeeseen nuorisoliittolaisten leirillä. Äiti ei saanut lähettää kirjeitä pojalleen – eivätkä ne olisi poikaa saavuttaneet. Ymmi ja hirvi -kirja ilmestyi 1952 (kirjoittajanimi Hertta Elina, kuvitus Kylli Koski) ja uudistettuna laitoksena 1977 (Hertta Kuusinen, kuvitus Markku Böök), venäjäksi nimellä Ponimajka i los' 1955 (Moskova; Cherta Elina, kuvitus T. Shishmarevoj) ja nimellä Ymmi i los' 1978 (Helsinki; Hertta Kuusinen, kuvitus Markku Böök) sekä saksaksi nimellä Ymmi und der Elch 1958 (kirjoittajanimi Hertta Elina, kuvat Ruprecht Haller).

Hertta Elina Kuusisen (1904 Luhanka – 1974 Moskova) isä oli Otto Wille Kuusinen, joka 1918 sisällissodan jälkeen lähti perheineen Venäjälle. Moskovassa Hertta avioitui 1923 SKP:n aktiivin Tuure Lehénin kanssa ja heille syntyi poika, Jura. Hertta kävi kirjastoalan kursseja ja opiskeli Lenin-koulussa. 1930-luvun alussa hän liittyi Moskovasta johdettuun maanalaiseen Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Kuusinen matkusteli Saksassa tekemässä fasismin vastaista työtä 1932–33 ja oli Moskovassa kansainvälisen Lenin koulun opettajana 1933–34. Avioliitto Lehénin kanssa purkautui samoihin aikoihin. Kuusisen palattua 1934 Suomeen hänet vangittiin viideksi vuodeksi poliittisen aatteensa vuoksi. Hän vapautui 1939 ja meni myöhemmin naimisiin samaan aikaan vangittuna olleen kommunisti Yrjö Leinon kanssa. Pariskunnan onnistui piileskellä talvisodan aikana, mutta jatkosodan alettua 1941 Kuusinen suljettiin turvasäilöön. Vasta vapauduttuaan 1944 hän sai kuulla poikansa kuolleen. Kun kommunistien toiminta toisen maailmansodan jälkeen sallittiin, Kuusisesta tuli liikkeensä ja aatteensa näkyvimpiä toimijoita. Hänet valittiin 1945 SKDL:n kansanedustajaksi ja hän toimi sen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuoteen 1966. Hän luopui politiikasta ja kansanedustajuudesta 1972.