Ilkka Koivisto: KOSKEN JÄLKEEN SUVANTO. Nid. 1978 Otava

Ilkka Koivisto: KOSKEN JÄLKEEN SUVANTO. Päällys: Hannu Taina. 1978 Otava. 60-sivuinen nidottu kirja. Kansipaperissa joku pieni repeämä (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kosken jälkeen suvanto (1978) kirjan etuliepeessä Ilkka Koivisto kertoo itsestään ja runoistaan mm.: ”Minun on helppo tehdä retkiä mielikuvitusmaailmoihin. (…) Koulutunnit ja aikuisten kokoukset ovat aika lailla samanlaisia. Ryhdyin taas retkeilemään mielikuvituksen maailmoissa. Rakentelin runoja, kokeillen. Kotona kirjoitin ne paperille. Vuosi sitten tulin puhuneeksi runoistani Otavassa. En enää muista missä yhteydessä – puhun yleensä aivan liian paljon. (…) Ajatus että voisin antaa runoni ystävien luettavaksi, kertoa näin ajatuksistani ja tunteistani, alkoi viehättää minua yhä enemmän. Nyt kai uskallan lukea ystäviini kaikki näiden runojen lukijat, nekin heistä, joita en ole koskaan tavannut.

Kevätaamuna tuokio yksin

kiurun laululento taivaankannen alla

vastanousseen auringon kevyt kosketus poskella

Illalla hänen kanssaan

kättä koskettaen

hengityksen tuntien

kahden

                                       (Yksin kaksin)

Eräänä päivänä tammikuussa

taisi olla vuosi neljäkymmentäneljä

mies kolme lasta mukanaan keittiömme ovella

Voisitteko antaa meille vähän polttopuita?

Isäni antoi hänelle vastapilkkomiaan koivuja

Meilläkin oli ollut viikkokausia kylmä

mutta villapaidoissa nukkuen tarkenimme

Isäni sanoi jälkeenpäin:

Tein virkavirheen Jumalan seurakunnan vaan en

Jumalan edessä

                                      (Virhe)

Marabu on surullisen näköinen

seistessään hetteisellä rannalla

mutta tuskinpa se on surullinen

se on vain sen näköinen

                                     (Marabu)

Ilkka Koivisto (1932 Tampere – 2012 Vantaa) oli biologi ja filosofian tohtori. Hän johti Korkeasaaren eläintarhaa 1968–1995. Ilkka Koivisto kirjoitti luontoaiheisia pakinoita ja kolumneja lehtiin ja radioon vuosikymmenten ajan. Koivisto oli 1981–92  jäsenenä ensimmäisessä Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen nimistötoimikunnassa, joka laati kaikille maailman linnuille suomenkieliset nimet. Hän oli myös Nisäkäsnimistötoimikunnan jäsen. Koivisto toimi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana 1991–93 ja 1994–98. Ilkka Koivisto sai 1972 yhdessä silloisen vaimonsa, biologi ja filosofian maisteri Sesse Koiviston kanssa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon evoluutioaiheisesta kirjasta Puusta pudonnut: Havaintoja eläimistä ja ihmisestä (1971). Ilkka Koiviston muita teoksia: Korkeasaari (1969), Elämää Korkeasaaressa (1971), Ihmisen ääni (1978; yhdessä Sesse Koiviston kanssa), Kosken jälkeen suvanto: Runoja (1978), Paviaanien kaupunki (1987), Eläimiä Suomen luonnossa (1991; yhdessä Hannu Lukkarisen kanssa), Luonnonvaraiset eläimet kaupungeissa (1997), Sammakot tiskipöydällä (2002), Elämänmittainen luontoretki: Mitä eläimet ja luonto ovat minulle opettaneet (2011), Eläinten kielellä: Tulkintoja luonnonystävän iloksi (2011) ja Ovela lintubongari ja muita tarinoita (2013).