Ilpo Halonen: SEITSEMÄN PIIPPALAKKIA tai Arto Virtanen:

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Ilpo Halonen: SEITSEMÄN PIIPPALAKKIA: NOVELLEJA. 1990 WSOY. 160-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Seitsemän piippalakkia: Novelleja (1990) sisältää seitsemän novellia: Seitsemän piippalakkia, Pääkirjoitus, Lapin vaari, Sytyttäjä, Lusmut, Janssonin kiusaus ja Lido. Ilpo Halonen kirjoittaa lujaa ja täyteläistä proosaa. Esikoisnovelleissaan hän liikkuu notkeasti ihmismielen muuttuvassa maisemassa. Hän on tarkkailja ja tutkija, ei selittäjä. Halosen novelleissa on usein läsnä lopun alku, kuoleman aavistus. Silti novellien henkilöt eivät jää yksityisyyteensä vaan kerronta avaa heidän kauttaan näkökulmaa ympäröivään todellisuuteen, sen erilaisiin mahdollisuuksiin.

Ilpo Halonen (s. 1945) on vantaalainen kieltenopettaja. Hän on ollut tekemässä saksankielen oppikirjoja, toimittajana teoksissa Tapaus Schüller (1970; toim. Ilpo Halonen ja Matti Mykkänen) ja Varusmiehen käsikirja (1973; toim. Ilpo Halonen & Jouko Skinnari) sekä julkaissut novellikokoelman Seitsemän piippalakkia (1990).

2. Arto Virtanen: MERKILLISEN KAUNIS PÄIVÄ. Päällys: Markko Taina. 1998 Tammi. 133-sivuinen sidottu kirja, kansipaperissa vähän kulumaa ja joku pieni repeämä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Merkillisen kaunis päivä (1998) on Arto Virtasen kolmas novellikokoelma ja kahdestoista teos. Mies valmistautuu viisikymmentävuotispäiväänsä sievän parturitytön tuolissa ja saa rangaistuksen säädyttömistä mielikuvistaan: hänestä tehdään hylje. Miehuus mitataan rivitalon talkoissa, romantikko kohtaa elämän raadollisuuden Panoptikon-näyttelyssä. Novellien päähenkilönä on Arto Virtasen tuotannosta tuttu keski-ikäinen mies, levoton tuskailija, mutta nyt hänet kohdataan seestyneempänä, muistelemassa heltynein mielin kömpelöä nuoruuttaan, aprikoimassa ajan lyhyyttä. Virtanen kirjoittaa nautittavaa proosaa, jonka elegisiä tunnelmia taittaa huumori kuin varkain. Elämä on vaikeaa; silti jokin merkillisen kaunis päivä tuo äkkiä valoa pitkään jatkuneeseen pimeyteen.

Arto Virtanen (s.1947 Helsinki) on käynyt keskikoulun ja puolisen vuotta Vapaata taidekoulua ja opiskellut kolme vuotta maalaustaidetta Suomen Taideakatemian-koulussa, lisäksi suorittanut sorvaajakurssin ja valtionrautateiden asemamies-kurssin. Toimittuaan lähes kymmenen vuotta erilaisissa ammateissa, kuten rakennusapumiehenä, satamassa ahtaajana, aamulehtien jakajana, vr:n asemamiehenä jne. Virtanen on työskennellyt kirjailijana – niin runoilijana kuin prosaistinakin – , kirjallisuus- ja kuvataidekiirikkona, kolumnistina ja kääntäjänä. Esikoisteos runokokoelma Kaikki liikkeessä (1970). Hän on julkaissut kirjallisuus- ja kuvataidekritiikkejä sekä kolumneja, esseitä ja muita puheenvuoroja mm. Parnassossa, Sanomalehti Kalevassa, Kansan Uutisissa, Demarissa ja Ylioppilaslehdessä (vv. 1968-70).