Iris Kähäri: VIIPURILAISEN ILTAPÄIVÄ. Sid. kirja 1964 Otava

Iris Kähäri: VIIPURILAISEN ILTAPÄIVÄ. 1964 Otava (kolmas painos). 152-sivuinen sidottu kirja, kansipaperin reunoissa kulumaa ja joku pieni repeämä, itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Viipurilaisen iltapäivä (1964) -romaanin päähenkilö Kaisu on entisiä viipurilaisia, sotaleski, jo yli seitsemänkymmenen vuoden ikään ehtinyt, ailahteleva, epävarma, hiukan hassahtanutkin. Viipurissaan hän elää yhä, kertaa menneitä ja etsii epätoivoisesti kuulijaa, toista viipurinmielistä, jolle saisi puhua kotikaupungista, purkautua. Ihmistä, joka ymmärtäisi häntä, hyväksyisi hänet ja vapauttaisi hänet eristyneisyydestä, mihin hän on vasten mieltään joutunut. Sillä ihmisten joukossa hän viihtyy, linja-autoasemalla, baareissa. – Mutta Kaisu kohtaa vain tylyjä, välinpitämättömiä ja ynseitä ihmisiä. Vai olisiko syy Kaisun? Onko hänen tarinansa liian tavallinen, jokaisen pakolaisen tarina, ja Viipuri liian etäinen? Ehkä hän on vastenmielisen tunkeileva yrittäessään lähestyä muita? Iris Kähärin romaani on huvittava omalla erikoisella tavallaan, mutta samalla järkyttävä. Se on kuvaus ihmisen orpoudesta ja hänen vaikeudestaan löytää tie toisen ihmisen luo. Viipurilaisen iltapäivä –romaanin pohjalta Rauni Mollberg ohjasi 1965 televisioelokuvan, jonka pääosassa Kaisuna on Siiri Angerkoski.

Sirkka Iris Kähäri (os. Ijäs, 1914 Viipuri – 1995 Helsinki) kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta tyttölyseosta 1934, valmistui kansakoulunopettajaksi 1936 ja toimittuaan opettajana Kurkijoella, Viipurin mlk:ssa, Räisälässä, Teuvalla ja Köyliössä sekä kirjallisuuden ja ilmaisutaidon opettajana Kanneljärven kansanopistossa 1953-75 asuen Lohjan mlk:ssa. Kähäri oli joutunut lähtemään evakkoon kahdesti; tämä leimasi koko hänen kirjailijanuraansa, jonka keskeisenä teemana oli kadotettu kotiseutu ja kotiseudultaan pois joutuneiden karjalaisten vaiheet. Kähärin kieli on karjalaismurteen tapaan eloisaa ja temperamentikasta. Hänen ensimmäiset teoksensa olivat näytelmä Syyt syvemmällä (1948), nuorisoromaani Tapahtui Firenzessä (1950) ja lastenkirja Titi-Lalli ja rukkanen (1952). Esikoisromaania Askel (1953) seurasi 11 romaania, joista viimeisin Seppele Viipurille (1988). Romaanien, satukirjojen ja nuortenkirjan lisäksi Kähäri julkaisi novellikokoelmia, kuunnelmia ja näytelmiä. Kähäri sai valtion kirjallisuuspalkinnon 1957, -65 ja –84 ja Pro Finlandia -mitalin 1970.