Jaakko Heikinheimo: SAIN HYVÄN OSAN tai Marjatta Hämeenniemi

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!
 

1. Jaakko Heikinheimo: SAIN HYVÄN OSAN. RUNOJA. Päällys: Terttu Hauhia. 1985 Kirjaneliö. 69-sivuinen nidottu kirja, kannen ja nimilehden välinen lehti siististi irrotettu, muuten täysin ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä.

Sain hyvän osan (1985) on Jaakko Heikinheimon neljäs runokokoelma.
_ _ _
Älä rakasta tätä rantaa!
sen jouduthan jättämään,
saat kaipuun kipua kantaa
ja murheessa painaa pään
joka syksy, kun lehdet putoo
ja suvea kaipailet
ja lukki nurmeen kutoo
syysverkkonsa kasteiset.
_ _ _
PER VICEM

Sai piru pikkusormen,
vei koko kämmenen.
vaan silti viisaammaksi
minä tuosta tullut en.

Vain kynnenmustuaisen
sai Jumala vuorostaan.
Se kynnenmustuainen
vei miehen kokonaan.

2. Jaakko Heikinheimo: TAIVAANRANTA EI LÄHENE. RUNOJA. Päällyksen kuva: Eeva-Liisa Isomaa. Typografia: Marjaana Virta. 1985 Kirjaneliö. 87-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, kansien nurkissa ja reunoissa kulumaa, muuten täysin ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä.

Taivaanranta ei lähene (1985) on Jaakko Heikinheimon viides runokokoelma. Kajaanilaissyntyinen, Mäntän kirkkoherranvirasta eläkkeelle siirtynyt rovasti Jaakko Heikinheimo on esikoisrunokokoelmastaan Keskipäivä (1957) lähtien ollut uskonnollisen lyriikkamme uudistaja, pappi, runoilija ja tähtitieteen harrastaja, jolla on ollut taito puhua niin sanotusti liperien alta, avoimesti, vilpittömyyden uskalluksessa. Hän on kirkkaiden ja tuoreiden luonnontunnelmien lyyrikko ja samalla tarttuvan huumorin taitaja, jonka tuotantoa sävyttää luja kristillinen vakaumus. Avoin ja altis poikamainen mieli leimaa myös tämän kokoelman runoja, niissä yhdistyy myös miehekäs kypsyys, hioutunut ja selkeä ote viimeisiin kysymyksiin.

Jaakko Heikinheimo (1915 Kajaani – 1990) oli pappi ja runoilija; lisäksi hänet tunnettiin tähtitieteen harrastajana. Hän valmistui papiksi 1942; ennen eläkkeelle siirtymistään hän toimi Mäntän seurakunnan kirkkoherrana 1961–78. Jaakko Heikinheimo kuului uskonnollisen lyriikkamme kehittäjiin. Hän ei vanhetenkaan menettänyt kyseliästä, avointa mielenlaatuaan, ja hänen runoissaan vakavuus jättää aina huumorille ja raikkaalle kapinallisuudellekkin tilaa. Hän julkaisi runokokoelmat Keskipäivä (1957), Oksien lomista (1959), Tähdenpeitto (1982), Sain hyvän osan (1985), Taivaanranta ei lähene (1985) ja Porrastorni: Valitut runot (1992) sekä teokset Teemme peilikaukoputken (Ursan julkaisuja 6. 2. p. 1968) ja Mäntän kirkko (1974; Mäntän seurakunta).

2. Marjatta Hämeenniemi: VESI ON PEHMEINTÄ MAAILMASSA. Päällys: Jukka Valtonen. 1981 Kirjaneliö. 77-sivuinen nidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, nimilehden yläreunaan kirjoitettu ”A:lle ajatustesi tueksi joulu -81 S.”, ei muita merkintöjä.

Vesi on pehmeintä maailmassa (1981) kokoelman alaotsake on "Erään kriisiajan muistiinpanoja". Sen runoista välittyy elettyä ja tunnettua tieltä aktiivisesta kuuntelijasta haluun olla mukana Jumalan työssä seurakunnassa ja kaikkialla. Kuvaan kutoutuu mukaan kirjoittajan oma tausta ja kotiäidin osa. Pohjalla soi turvallisuuden ja kiitollisuuden sävel. "Tuntuu että kaikki asettuu kohdalleen / ihmiset omiin tehtäviin / kaikesta tulee Sinun tarkoittamasi / tie. / Ei ole tarpeen huolehtia tuloksista / olla vain käytössä."

Tehdä kastiketta, / kuoria perunoita, / pestä vaatteita, / siivouksesta ei niin väliä / kun pöly ei näy. / Raskainta on antaa iloa toisille.

Joskus on hetki / jolloin voisin soittaa kaikkia ovikelloja / ja pyytää iltateelle. / ”Siinä vaiheessa minä karkaan”, / sanoi mies.

Lapset kävivät katsomassa vasikkaa, / näyttivät sen nuolemaa kohtaa kädestään, / saivat edes muistoja. / Kuka tietää miten arvokkaita.

Isä, / kuinka voin kulkea ilman edellytyksiä / nämä askeleet. / Kulje kanssani niin kuljen! / Kiitos että laitoit / heidät tulemaan / kunkin vuorollaan, / osoittamaan että välittävät / sanomaan sen jotenkin. / Kiitos siitä.

Marjatta Hämeenniemi (s. 1946) on asunut Haminassa ja Vehkalahdella. Hän on käynyt kansakoulun, kansanopiston ja talouskoulun ja työskennellyt siivooja-vahtimestarina ja seurakunnan lähetyssihteerinä. Hän on kirjoittanut uskonnollista runoutta sekä runoja siitä, mitä on olla äiti. Hän on julkaissut runokokoelman Vesi on pehmeintä maailmassa (1981) ja hänen runojaan on julkaistu kokoelmissa Sinun kanssasi surussa (Irja Kilpeläinen 1983) ja Kävimme luonasi (Irja Kilpeläinen ja Helena Pihkonen 1986).