Jan Fridegård TUNTEMATON TIE tai Uuno Montonen HENKIMAAILMAN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Jan Fridegård: TUNTEMATON TIE. Suomentanut Vilho Hokkanen. Päällys: Jorma Piironen. 1972 Tammi. 127-sivuinen nidottu (pahvikantinen) kirja, jossa selästä liimattu kansipaperi, nide vähän vinoutunut, ehjä ja siisti, takakannessa vähän tarran jälkeä, kannen sisäpuolella 'Arvosteltavaksi'-leima, ei muita merkintöjä.

Tuntematon tie (1972; Den gåtfulla vägen 1963) on ruotsalaisen yhteiskuntakriittisen työläiskirjailijan viimeisiin kuuluva kirja. Jan Fridegård tunnetaan kirjailijana, jolla on jalat tiukasti maan pinnalla. Tuntematon tie -kirjassaan hän haluaa tuoda esille nimenomaan sen, mikä häneltä aiemmin on jäänyt sanomatta. Hän puhuu rehellisesti tuonpuoleisen etsinnästään, mm. spiritistisistä istunnoista, joissa hän on saanut yhteyden kuolleisiin vanhempiinsa, sekä monista muista uskomattomilta tuntuvista kokemuksista. Etsintänsä tuloksena Fridegård on päässyt valoisaan varmuuteen siitä, että elämä jatkuu välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen. Tämän seesteisen uskonsa hän haluaa välittää muillekin perimmäisten kysymysten parissa kamppaileville.

Jan Fridegård (oik. Johan Fridolf Johansson, käytti nuoruudessaan nimeä Fride Johansson; 1897 Enköpings-Näs – 1968 Upsala) oli ruotsalainen kirjailija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä ruotsalaisista työläiskirjailijoista. Hänen yhteiskuntakriittiset teoksensa pohjautuvat paljolti omaelämäkerralliseen aineistoon. Suomeksi ovat ilmestyneet Karu nuoruus (1943), Tässä käteni (1945), Uhri (1945), Puujumalien maa (1946), Portti on ahdas (1953 ja Tuntematon tie (1972).

2. Uuno Montonen: HENKIMAAILMAN RAJAMAILLA. 1969 Weilin+Göös (ensimmäinen painos). 92-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi (nurkassa vähän kulumaa; ks. kuva), itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Henkimaailman rajamailla (1969) -teoksessa tunnettu näyttelijä Uuno Montonen (s. 1891) kuvaa kokemuksiaan ilmiöistä, joita tavallinen kielenkäyttö nimittäisi yliluonnollisiksi. Lapsuudestaan saakka Uuno Montonen on osoittautunut epätavallisen herkäksi, hänellä on ikään kuin kuudes aisti, sisäinen näkökyky, jonka avulla hän on saanut vastaanottaa näkyjä ja sanomia 'rajan tuolta puolen'. Muutama vuosi sitten häntä haastateltiin radiossa ja hän sai sen jälkeen lukuisia kirjeitä, soittoja ja tiedusteluja kautta maan. Tämä oli sysäyksenä hänen kokemuksiensa julkaisemiselle kirjan muodossa. Henkimaailman rajamailla on syntynyt muistiinpanoista, joita Uuno Montonen on tehnyt 20-luvulta alkaen. Paitsi että teos antaa hämmästyttäviä tietoja ihmisessä piilevistä salatuista voimista ja toisesta näkymättömästä todellisuudesta, siitä piirtyy myös kuva hienosta taiteilijapersoonallisuudesta.

Kirkkoherra Voitto Viro sanoo teoksen esipuheessa: ”Me kohtaamme näillä sivuilla tutun Uuno Montosen, jouhean, muhoilevan, sydämellisen ihmisen. Kohtaamme suuren myönteisyyden erään olennon omimpana piirteenä. Sanoma, tapa jolla se sanotaan, on olennaisesti yhtä kertojan kanssa. Emme kohtaa vain sydämellisyyttä, kohtaamme sydämen hyvyyden.”

Uuno Montonen (1891 Viipuri – 1973 Helsinki) oli lähtöisin Viipurista ja siirtyi sieltä Helsinkiin. Montonen näytteli ensimmäisen kerran elokuvassa Meidän poikamme 1929. Hänet nähtiin urallaan 93 elokuvassa. Montonen oli kuitenkin henkeen ja vereen teatterinäyttelijä. Viipurin Työväen Teatterissa alkanut näyttelijänura jatkui Suomen Kansallisteatterissa 1927–1962. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1955. Unto Montonen on julkaissut teokset Teatterikaskuja (1963) ja Henkimaailman rajamailla (1969), jossa kertoo yliluonnollisista kokemuksistaan. Hän kertoo saaneensa näyn, että tulee kuolemaan 81-vuotiaana 1972. Montonen kuoli 1973, mutta oli kuollessaan 81-vuotias.