Jan Procházka: ELÄKÖÖN TASAVALTA (MINÄ, JULINA JA SUUREN SOD

Jan Procházka: ELÄKÖÖN TASAVALTA (MINÄ, JULINA JA SUUREN SODAN LOPPU). Suomentanut Kirsti Siraste. Päällys: Osmo Omenamäki. 1973 Gummerus. 243-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, ehjä ja siisti, kannen ja esilehden väliselle tyhjälle lehdelle kirjoitettu "Oiva P:lle merkkipäivämuistona 11.8.1973 Liidia ja Ahti Karjalainen *), ei muita merkintöjä.

*) Ahti Karjalainen (1907 Oulu – 1986 Jyväskylä) oli säveltäjä, muusikko, kapellimestari, kouluttaja ja orkesterinjohtaja, joka vaikutti mm. Viipurissa, Helsingissä, Joensuussa, Kotkassa ja Jyväskylässä. Puoliso vuodesta 1931 Liidia (os. Kink).

Eläköön tasavalta (Minä, Julina ja suuren sodan loppu) 1973; At’ zije republika (Já a Julina a konec velké války) 1966) -teoksen kertoja on 12-vuotias Olin-niminen poika. Häntä sanotaan Pikkaraiseksi kokonsa vuoksi, samasta syystä hän on kehittynyt kekseliääksi ja tarkaksi ihmiseksi. Pienessä määriläiskylässä  eletään tšekkien maailmansodan ratkaisun päiviä. Tästä Olin alkaa muistelmansa. Hän kertoo siitä kuinka joutui yllättäen keskelle hyökkäystä tammansa Julinan kanssa ja mitä sitten tapahtui. Hän kertoo kylän tapahtumista, ihmisistä lähellä, unelmistaan. Samalla tulee esille Olinin harvinainen suhde luontoon ja eläimiin. Kokonaisuutena kertomus antaa myös käsityksen siitä, mitä sotatila merkitsee pienelle yhdyskunnalle ja mitä se saa ihmisessä itsessään aikaan. Kertomus on filmattu elokuvaksi Tšekkoslovakiassa 1965 (ohj. Charles Kachyña).

Jan Procházka (1929–1971) oli tšekkoslovakialainen elokuvantekija ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi yhtenä tšekkoslovakialaisen elokuvan uudistajista 1960 luvulla. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on suomennettu nuortenromaanit Tyttö ja hevonen (1972) ja Eläköön tasavalta (Julina ja suuren sodan loppu) (1973).