Jarno Pennanen: JEREMIAN MURHE: RUNOSARJA. Nid. 1945 WSOY

Jarno Pennanen: JEREMIAN MURHE: RUNOSARJA. 1945 WSOY. 84-sivuinen nidottu kirja, kansissa vähän taitetta ja nurkkien kulumaa (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Jeremian murhe: Runosarja (1945) on Jarno Pennasen neljäs teos. Aikaisemmissa runo- ja aforismikokoelmissaan Elokuun päivä (1944) ja Tomun kimallus (1945) Pennanen suoritti uuden taiteellisen aluevaltauksen, jota leimaa tunneilmauksen tuoreus ja älyllinen sivistys. Jeremian murhe oli uusi osoitus hänen henkisen rakenteensa moniulotteisuudesta ja kehitysvaiheensa luomisentarpeesta. Ryhtyessään rajankäyntiin kansamme viimeaikaisista [sotien aika] kohtalokkaista tapahtumista hän on löytänyt niille vertauskohtia kaukaisesta menneisyydestä ja pukenut tuntonsa ja ajatuksensa omaperäiseen muotoon. Pennasen lyyrillisessä tyylissä sulautuvat paikallisesti ja ajallisesti etäisestä elämänpiiristä tuodut runoainekset ja moderni mielikuvapiiri toisiina, nostaen runoilijan kuvat ja kuvitelmat symbolistiseen kantavuuteen.

Jarno Pennasen (1906 Helsinki – 1969 Viljakkala) vanhemmat olivat näyttelijä Aarne Orjatsalo ja kirjailija Ain’Elisabet Pennanen. Runoilija Anja Vammelvuo (1921–1988) oli hänen toinen puolisonsa. Jarno Pennanen oli keskeisiä 1930-luvun Kiilan piirissä aloittaineita kirjailijoita, vasemmistolaisen Kirjallisuuslehden perustaja ja 1932–38 päätoimittaja sekä sen ympärille kokoontuneen intellektuellipiirin keskushahmo. Esikoisrunokokoelma Rivit (1937) liittyy vasemmiston ristiriitoihin mutta myös Espanjan sisällissotaan ja muihin ajan merkkeihin. Jarno Pennasen runot ovat hermeettistä, aforistista tiivistystä. Raamattuun pohjautuva Jeremian murhe (1945) on suomalaisen runouden vaikuttavimpia sota-allegorioita. Aforismikokoelmassa Lähettämättömiä kirjeitä (1947) Pennanen pyrki yhdistämään poliittisen realismin ja humanismin. Muita teoksia runoteoksien Elokuun päivä (1944), Tomun kimallus (1945), Vesillelasku (1960) ja Rivit (kootut runot, 1966) lisäksi näytelmä Suloisessa Suomessamme (1962) ja Sairaalapäiväkirja (1965 yhdessä Unto Koistisen kanssa). Postuumisti ilmestyivät Tervetuloa tervemenoa: Jarnon saaga (1970), satukokoelma Kulunut kultaviitta (1971) ja Orimattila 35 (1972).