Jorma Palo ORAVASYNDROOMA tai Pertti Paasio MINÄ JA MR MURPH

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Pertti Paasio: MINÄ JA MR MURPHY. 1996 Gummerus (kolmas painos). Sidottu kirja, jossa on 160 tekstisivua ja kahdeksansivuinen valokuvaliite, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Minä ja Mr Murphy (1996), Pertti Paasion esikoisteos, sisältää "herkullisia" poimintoja poliitikon matkan varrelta. Ulkoministeri Paasion eriväriset kengät ovat olleet loputtoman ilon ja virkistyksen lähde niin toimittajille ja kollegoille kuin kansalaisillekin. Niistä tuli eräänlainen "tavaramerkki" ja "valtakunnallinen instituutio". Syvän sininen puku seppeleenlaskutilaisuudessa oli suuri uutinen ja "skandaali". Oli vähällä, ettei jäänyt mainitsematta, että tilaisuuteen osallistui myös muuan presidentti Mauno Koivisto. Frakkipaiden napittaminen ennen pukeutumista voi myös olla kohtalokasta. Entäs, kun ministeri Seppo Kääriäinen oli astua "markkinatalouden päälle"? Pertti Paasion poliitikon uralla on sattunut ja tapahtunut – kommellusten lisäksi tietenkin myös totista työtä ja politiikkaa, joskus hyvinkin kovaa. Tästä kaikesta Paasio kertoo kevyehköön sävyyn kehystä ja taustaa unohtamatta. Teoksessa on kuvaliite ja henkilöhakemisto.

Hannu Soikkasen mukaan Paasion teos Minä ja Mr Murphy (1996) on kirjoitettu varsin rennosti lukuun ottamatta kohtia, joissa hän arvostelee terävästi valtion virkamiesten toimintaa keskeisissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä luottamusmiehet sivuuttaen.

Pertti Paasio (s. 1939 Helsinki) on on toiminut kansanedustajana ja Harri Holkerin hallituksen ministerinä. Paasio oli SDP:n puheenjohtajana vuosina 1987–1991. Paasio on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 1968. Hänelle myönnettiin ministerin arvonimi 2004. Myös Paasion isä Rafael Paasio oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja. Pertti Paasion tytär Heli Paasio oli kansanedustaja vuosina 1999–2015.

2. Jorma Palo: ORAVASYNDROOMA: RIKOLLISTA RAHAA PÖYHIMÄSSÄ. 2003 WSOY. 185-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Oravasyndrooma: Rikollista rahaa pöyhimässä (2003) -teoksessaan emeritus-professori Jorma Palo kuvaa ja arvioi ajankohtaista lääketiedettäkin sivuavaa ilmiötä. Kun Turun käräjäoikeudessa alkoi oikeudenkäynti emeritusprofessori Urpo Rinnettä vastaan, yleisön joukossa istui hänen kollegansa Jorma Palo. Mitä Rinne oli tehnyt ja miksi? Uteliaisuuden ymmärtää, sillä miehet ovat ikätovereita ja hoitaneet kumpikin neurologian professorin ja ylilääkärin virkoja sekä tehneet tieteellistä yhteistyötä. Kävi kuitenkin ilmi, että Rinne oli siirtänyt tutkimusvaroja omille tileilleen. Eikä siinä kaikki. Vähän aiemmin toinen neurologikollega, professori Paavo Riekkinen oli tuomittu vankeuteen kavalluksista ja petoksista. Vankilaan joutui myös hänen lääkäripoikansa. Rinne sai vankeusrangaistuksen petoksista ja väärinkäytöksistä. Hän oli maksattanut satojen lääkekokeilupotilaiden kulut sairaalalla ja pitänyt itse niihin tarkoitetut varat. Hänen kahta lääkäripoikaansa sakotettiin veropetoksista. Rikosten laatu selvisi oikeudenkäynneissä, mutta eivät syyt, joita Palo nimittää oravasyndroomaksi. Mainitut kollegat ovat hänestä kuin oravia, jotka hamstraavat käpyjä piiloihinsa. Vaikka nyt on kyse toisenlaisista rikoksista kuin tekijän edellisessä, surmatöistä kertovasssa Bodomin arvoitus -teoksessa, molemmat perustuvat tositapahtumiin. Rikoskirjallisuudessa se on valitettavan tavallista.

Jorma Palo (1936 Käkisalmi – 2006 Helsinki) oli neurologian professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä kirjailija. Hän toimi Helsingin yliopiston neurologian apulaisprofessorina 1975–1980 ja professorina 1980–2001, HYKSissä neurologian klinikan ylilääkärinä 1978–1994 ja HYKSin johtajaylilääkärinä 1990–1992 sekä Stakesin tutkimusprofessorina 1993–1994. Hän jäi eläkkeelle 2001. Jorma Palon ensimmäisiä teoksia ovat Vajaamielisyys (1969) ja Irma Kerppolan kanssa julkaistu Käymme lääkärissä (1974). Palo julkaisi paitsi useita lääketieteellisiä teoksia, oppikirjoja ja tietokirjoja, myös yhteiskunnallisia ja kaunokirjallisia teoksia: vankilaelämää tarkastelevan pamfletin Leipää, suolaa ja raikasta vettä (1972; Huutomerkki-sarja), yhdessä Leena-Maija Palon kanssa elämäkertateokset Selli 21: Vilho Huovisen elämä (1978) ja Sisar Aino (1980), omakohtaiset Mies joka ei ollut mistään kotoisin (1995) ja Irvistyksiä (2001) sekä lääketiedettä sivuavat Kun vallanpitäjät vilustuvat (2001) ja Oravasyndrooma: Rikollista rahaa pöyhimässä (2003); viimeisiksi jäivät Bodominjärven murhia käsittelevät Bodomin arvoitus (2003) ja Hans Assmannin arvoitus (2004; yhdessä entisen rikospoliisin Matti Paloaron kanssa), romaani Leikkikuolema (2005) sekä Nils Gustafsson ja Bodomin varjo (2006), joka julkaistiin muutama päivä Palon kuoleman jälkeen. Jorma Palo palkittiin mm. WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnolla 1995 sekä Suomen tietokirjailijoiden tunnustuspalkinnolla 1997. Hän oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana teoksellaan Suomalainen lääkärikirja (1994). Hän sai 1993 Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinnon humanistista etiikkaa esittelevistä kirjoistaan.