Juba: Viivi ja Wagner - Sikspäkki ja salmiakkia (nro 1)

"Tiivis strippimäinen tapa ilmaista on Juballa ollut aina hallussa. Tekstiä on vähän ja se kiteytyy oleelliseen. Kuvat olivat alun alkaen pelkistettyjä, mutta ovat vielä vuosien myötä pelkistyneet aavistuksen lisää. Juba ei näpertele ruutuihin turhia yksityiskohtia vaan luo luontevasti tilavaikutelman muutamalla tuolia tai sängyn kulmaa kuvaavalla viivalla. Taustat ovat usein valkoiset, joskus mustalla tehostetut. Harmaata markkeeraavaa rasteria Juba ei käytä lainkaan, joskin piirtää toisinaan itse pisteitä tai ruudutuksia, jotka jäljittelevät samaa asiaa. Hahmot ovat ruuduissa usein näkyvissä ainoastaan lantiosta ylöspäin, eräänlaisina puolilähikuvina. Käytäntö antaa tilaa puhekuplille ja samalla kokonaisvaikutelma yksittäisestä ruudusta on avarampi. Äänitehostesanojen keksijänä Juba on taitava. Niissä yhdistyy huumori ja luontevalla tavalla itse tekeminen. Hyps, hyps - Wagner hyppii tai läpyti, läpyti - läpsyttelee hampurilaispihvejä kasaan.

Aika ajoin Juba on muistuttanut lukijaa siitä, että kyse on nimenomaan sarjakuvasta. Jo ykkösalbumissa Wagner menee erään stripin ensimmäisessä ruudussa nokosille, jotta "saa stripin poikki". Kakkosruutu on pelkkää valkoista ja kolmannessa Wagner herää levänneenä. Wagner tiedustelee Viiviltä eikö tämä saa pienten katkenneiden verisuonten jälkiä pois jaloistaan. Vastaus on ei, mutta Wagner hoitaa homman valkoisella korjauslakalla. Paperilla kaikki on mahdollista. Sarjan suosio on monien tekijöiden summa. Mausteeksi Juba tarjoaa joskus pieniä huomioita yleisestä elämänmenosta, mutta pohjimmiltaan kyse on parisuhdesarjakuvasta, jonka kautta lukijat voivat peilata omia kokemuksiaan. Wagner on sopivan yksioikoinen ja Viivi riittävästi pohdiskeleva, jotta stereotypiat toteutuvat, mutta eivät sula kliseiksi. Huumorin merkitys on keskeinen. Sika miehen roolissa voi sanoa hauskasti sellaista mikä mieheksi piirretyn hahmon suusta kuultuna olisi seksististä ja tosikkomaista.

Päivälehtisarjaluvan ideana on tarjota tutut hahmot tutussa ympäristössä siten, että strippi avautuu lukijalle kertalukemisella. Viivi ja Wagner -sarjan muutokset ovat tapahtuneet pikku hiljaa. Tuskin niitä kaikkia lukijat ovat edes rekisteröineet. Kaikki stripit eivät tietenkään voi olla onnistuneita, mutta yllättävän hyvin Juba on säilyttänyt tason. Täydellisiä rimanalituksia ja mitäänsanomattomuuksia albumeihin ei juuri ole osunut."

Arktinen Banaani, 2002, 10. painos, 48 sivua, nidottu, musta-valkokuvitus. Pari kertaa luettu, erittäin siisti ja tahraton albumi!