K. E. Levälahti: LEVÄ KERTOO URHEILUMUISTOJAAN. 1944 Karisto

K. E. Levälahti: LEVÄ KERTOO URHEILUMUISTOJAAN. 1944 Arvi A. Karisto Oy. 342-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Levä kertoo urheilumuistojaan (1944) -kirjansa alkusanoissa K. E. Levälahti kertoo: ”Sotavuonna 1941, ollessani Saksassa Suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseerina, tulivat illat yksinäisessä asuntohuoneessani pitkiksi, joten ryhdyin muistelemaan omaa elämääni ja töitäni ja tekemään niistä muistiinpanoja. Kun palasin kotiin, tarkistin muistelmani ja kirjoitin niiden perusteella perheen tarpeeksi oman elämäkertani. Sen työn kuluessa tuli mieleeni ajatus muistelmien julkaisemisesta alakertana jossakin urheilulehdessä. (…) Kun olin julkaissut niitä kolmisenkymmentä, esittivät eräät ystäväni niiden julkaisemista kirjana. (…) Niin on syntynyt tämä muistelmateos, joka esittää sen urheilun historiaa, jossa itse olen ollut noin 50 vuoden aikana mukana. Mikään historiateos tämä kirjanen ei ole eikä tahdokaan olla, mutta urheilumme kehitys siitä sentään pääpiirteittäin näkyy, tulevatpa kuvatuiksi monet urheilumme johtomiehetkin, joiden kanssa olen joutunut kosketuksiin.”

Kustaa Emil Levälahti (e. Gustaf Emil Mulli, lempinimeltään Levä, 1882 Rantasalmi – 1963) oli Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana vuosina 1934–37. Hän vaikutti Olympiakomiteassa vuosina 1919–46 ja oli mukana hankkimassa vuoden 1940 (lopulta 1952 pidettyjä) olympialaisia Suomeen. Koulutukseltaan Levälahti oli voimistelunopettaja. Hän oli opettajana Kajaanissa 1906–07, Lahdessa 1907–12 ja Joensuussa 1912–19. Näissä kaupungeissa hän oli perustamassa urheiluseuroja kuten Lahden Ahkera ja Joensuun Katajaiset. Levälahti siirtyi 1919 suojeluskuntaliikkeenn Joensuun piirin päälliköksi ja 1920 yleisesikunnan osastopäälliköksi vastuualueenaan voimistelu- ja urheilutoiminta reservin kapteenin arvoisena. Hän kävi 1926–27 vuoden mittaisen muuntokoulutuksen aktiiviupseeriksi. Helsingissä hän alkoi johtaa Helsingin Voimistelijat -seuraa. Levälahden ura kansallisessa olympialiikkeessä alkoi 1919. Hän oli Suomen olympiajoukkueen johtajana Antverpenin kisoissa 1920 ja Chamonix'n talviolympialaisissa 1924, jolloin hän toimi Suomen edustajana Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n perustamiskokouksissa. Seuraavissa talviolympialaisissa St. Moritzissa 1928 Levälahti oli suojeluskuntajärjestön opintomatkalla ja samalla lehtimiehenä. Amsterdamin kesäkisoissa 1928  hän toimi voimistelujoukkueemme johtajana. Levälahti toimi jälleen Suomen olympiajoukkueen johtajana Los Angelesin kisoissa 1932 sekä Berliinin kisoissa 1936. Berliinin kisojen aikaan everstiluutnantti Levälahti toimi Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana. Vuonna 1939 everstiluutnantti Levälahdesta tuli Vierumäellä toimivan Suomen Urheiluopiston johtaja. Sodan aikana hän toimi mm. puolustusministeriön määräämänä ulkoministeriön edustajana eli yhdysupseerina Suomalaisessa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa sen alkuvaiheen koulutusvaiheessa kolmen kuukauden ajan kesän 1941 jälkeen sijoituspaikkoinaan Stralsund ja Gross-Born. K. E. Levälahti on julkaissut teokset Voimistelusanasto sanoin ja kuvin I - Järjestys-, vapaa- ja sauvaliikkeet (1925), Voimistelusanasto selityksin ja kuvin II - telineliikkeet (1926), Jokamiehen voimistelu (1929), Poikakirja (1930), Pojkarnas bok (1930), Suomen puolustusvoimat (1931; Tuompo - Levälahti - Luukkonen), Helsingin voimistelijat r.y 1931-1935 (1935), Helsingin voimistelijat r.y. 1936-1940 (1940), Levä kertoo urheilumuistojaan (1944), Levä jatkaa urheilusta (1950), Liikuntalaitteet (1951) ja Poikien ja tyttöjen liikennekirja (1955).