Kaarina Kaila, serigrafia

Kuvakoko: 40x30 cm, kehyksineen 64x55 cm. Vedosno: 18/125, valmistusvuosi 2011, "Aavistuksen tavoin".
Kaarina Kaila (o.s. Kinnunen, s. 26. marraskuuta 1941 Lauritsala) on suomalainen taidemaalari ja kuvittaja.

Kaila valmistui Taideteollisen oppilaitoksen graafisen taiteen osastolta vuonna 1967 ja suoritti taidegrafiikan jatko-opintoja professori Pentti Kaskipuron johdolla samassa oppilaitoksessa vuosina 1970–1972. Hänen vapaana taiteilijana tekemiään töitään oli ensimmäistä kertaa esillä Suomen Taiteilijain 76. näyttelyssä Helsingissä vuonna 1971. Samana vuonna hän piti ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Varsovassa ja Helsingissä.

Kailalta on näyttelyissä ollut esillä etenkin akvarelleja ja lastenkirjojen kuvituksia sekä piirustuksia ja grafiikkaa. Hänen töitään on muun muassa Helsingin, Lahden ja Lohjan kaupunkien kokoelmissa, Kuopion ja Mikkelin taidemuseoissa sekä Slovakian valtion kokoelmissa Bratislavassa ja tokiolaisessa Chihiro Iwasaki Art Museumissa. Kaila on työskennellyt ulkomailla muun muassa Ranskassa, Puolassa ja Italiassa, jossa hän on viettänyt pitkiä aikoja Venetsian ateljeessaan.

Kailan ensimmäiset kuvitukset lastenkirjassa olivat Marja-Leena Mikkolan teoksessa Anni Manninen. Niistä myönnettiin Rudolf Koivu -säätiön kunniamaininta. Hän on kuvittanut myös Mikkolan teoksen Lumijoutsen, josta sai Rudolf Koivu -palkinnon vuonna 1979. Lisäksi Kaila on kuvittanut Hannu Mäkelän teoksia ja H. C. Andersenin ja Grimmin satuja.[1] Vuonna 1985 hänen satukirjakuvituksestaan Pieni merenneito ja muita Andersenin satuja julkaistiin postimerkki Tšekkoslovakiassa.

Kaila sai kuvituksistaan Rudolf Koivu -palkinnon myös vuosina 1981 ja 1985, josta jälkimmäisen pitkäaikaisesta lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä. Kailan luottamustehtäviä ovat olleen muun muassa Taiteen keskustoimikunnan lastenkulttuurijaoston asiantuntijajäsenyys (1987–1991) ja Suomen nuortenkirjaneuvoston (nyk. IBBY Finland) juryn jäsenyys vuosina 1992–1994. Hän on ollut Taidemaalariliiton jäsen vuodesta 1973. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.