Kaarlo Isotalo ELLIMAARIT tai Viola Wahlstedt KUKAAN EI USKO

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Viola Wahlstedt: KUKAAN EI USKO ASLAKIA. Suomentanut Kyllikki Hirvisalo. 1970 Arvi A. Karisto. 171-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, kannen reunoissa vähän kulumaa (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti kirja, ei merkintöjä.

Kukaan ei usko Aslakia (1970; Ingen tror på Aslak 1966) -kirjan päähenkilö Aslak on pieni saamelaispoika, joka asuu isoäitinsä kanssa korkealla tunturilla. Isoäiti joutuu kuitenkin vanhainkotiin ja Aslakin on pakko muuttaa kylän kouluasuntolaan. Aslak ei viihdy lainkaan asuntolassa. Uudet toverit eivät usko merkillisiä asioita, joista hän kertoo heille, ja kun hän lopuksi kertoo tunturilla näkemästään uskomattomasta näystä, ei edes asuntolan hoitaja Liisa halua enää kuunnella häntä. Hän kieltää Aslakia lähtemästä muiden kanssa bussiretkelle poroerotukseen tunturille, mutta silloin on Aslakin mitta täynnä...

Viola Wahlstedt (1901 Tukholma – 1992) oli ruotsalainen kirjailija, kuvanveistäjä, piirtäjä ja graafikko. Hän opiskeli teknisessä koulussa ja maalauskoulussa sekä Kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa Tukholmassa 1918–1922. Hänen esikoisteoksensa oli romaani Jag älskade Volodja, joka ilmestyi 1944. Wahlstedt julkaisi noin 25 lasten- tai nuortenromaania. Suomeksi ovat ilmestyneet Autiotuvan vangit (1967; Fångar i ödestugan 1962), Kukaan ei usko Aslakia (1970; Ingen tror på Aslak 1966) ja Hei, Anna ja Susanna (1971; Hej då, Anna och Susanna 1970).

2. Kaarlo Isotalo: ELLIMAARIT. Kansi: Osmo Omenamäki. 1978 Karisto, Kariston nuortenkirjasto. 112-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ellimaarit (1978) -romaanin päähenkilö on pieni romaanityttö Ellimaarit. Ellimaarit joutuu autokolarin seurauksena tutustumaan sairaalan outoon maailmaan ja huonetovereihin, jotka ovat valkolaisia. Aluksi kaikki on pelottavan tuntuista, ja ikävä kalvaa Ellimaaritia. Sitten hän muistaa rakkaan Santra-mummunsa sanoneen, että ikävä on kuin lintu, joka lentää ihmisen pään yli; sitä ei voi kukaan ajaa pois. Vähitellen Ellimaarit alkaa sopeutua sairaalan päiväjärjestykseen ja löytää myös ystäviä hoitajatädeistä ja huonetovereista. Samalla hän tajuaa, kuinka erilaisia maailmoja on olemassa ja miten vaikeata niitä on joskus yhdistää.

Kaarlo Isotalo (1918 Pyhäjoki – 1989 Turku) kävi kansakoulun ja opiskeli myöhemmin työväenopistossa. Hän työskenteli muun muassa hitsaajana, veturinlämmittäjänä ja telakkatyöläisenä vuosina 1944-1960. Vuodesta 1960 lähtien Isotalo oli vapaa kirjailija. Isotalo asui vuodesta 1945 lähtien Turussa asuttuaan sitä ennen Oulussa ja Raahessa. Isotalo kuului jäsenenä kirjailijaryhmä Kiilaan ja hän esiintyi myös lausujana ja näyttelijänä. Kaarlo Isotalon ensimmäinen teos oli runokokoelma Yli karikon (1950), jota kymmenen vuotta myöhemmin seurasi romaani Telakka (1960). Hän julkaisi 35 teosta, romaaneja, novellikokoelman Puun alla (1966), toisen runokokoelmansa Lähtöjä (1978) sekä nuortenkirjat Ellimaarit (1978) ja Janne ja Osku (1978); viimeiseksi jäi romaani Kalastajan talo (1987). Kaarlo Isotalon romaani Hän heräsi ennen yötä (1980) on koskettava kuvaus Ellimaaritista, liki kouluikäisestä romaanityttösestä, joka puoliorvoksi jäätyään joutuu kokemaan suomalaisen yhteiskunnan haasteet ja paineet, kestämään vähemmistökulttuuriin kohdistuvan vieroksuvan suhtautumisen ja luottavaisesti uskomaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ennen muuta se on kuvaus lapsesta aikuisten maailmassa, jossa ei hevin löydy sijaa pienille, heikoille ja syrjityille.