Ilmoitus on sulkeutunut

Kuvaus

Hyväkuntoinen.

Julkaisija: Kråklund Records, Kråcd114, vuodelta 2007.

Kappaleet:

1 Pillu.

2 Kieli Hanurissa

3 Kameratutkat, Suoriksi Mutkat

4 Lävistetyn Laulu

5 Kourallinen Turhia (Big Brother)

6 Heta Hyttisen Taskuparkki

7 AOR

8 Torakat

9 Mä Heitän Sut Pihalle!

10 Tillin Tallin Tasapää!

11 Hiltonin Pariisi

12 Kyllä Saa Vanhastakin Panettaa!

Postikulut ostajalle 3 €.

Kylähullut oli vuonna 2004 perustettu suomalainen punk rock- ja speed metal -yhtye. Yhtyeen levy-yhtiö on Kråklund Records. Alexi Laiho ja Vesa Jokinen saivat idean yhtyeestä, kun Children of Bodom oli tekemässä cover-kappaletta Klamydian Seokset EP:lle. rumpali-basistiksi värvättiin aikaisemmin muun muassa Sinergyssä ja To/Die/Forissa soittanut Tonmi Lillman.

Maaliskuussa 2007 vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen paheksui Kylähullujen kappaleen "Lisää persettä rättipäille" sanoitusta.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

EP:t

Vesa Sakari ”Vesku” Jokinen (s. 17. helmikuuta 1970 Vaasa) on suomalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Klamydian ja Kylähullujen laulajana. Klamydian alkuperäiskokoonpanossa Jokinen soitti laulun ohella myös kitaraa. Hän on myös soittanut bassoa Metuja-yhtyeen vuonna 2008 ilmestyneellä albumilla Hulluus aateloi, vieraillut laulajana Raivopäiden ja Larharyhmän albumeilla, sekä soittanut 1980-luvulla rumpuja hardcore punk-yhtye Treblinkassa.

Vuonna 2000 Jokinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Outo kunnia, jolla hän soitti itse kaikki instrumentit, lukuun ottamatta kitarasooloja.[1] Jokisen toinen sooloalbumi Juuret ilmestyi keväällä 2012. Albumi sisälsi rock-tyylisiä sovituksia tunnetuista suomalaisista iskelmistä. Levyllä soitti sitä varten koottu Vesku Jokinen & Sundin pojat -yhtye.[2]

Vuonna 1991 Jokinen perusti Kråklund Records -nimisen levy-yhtiön. Yhtiö keskittyi aluksi vain Klamydian musiikin julkaisuun, mutta alkoi myöhemmin julkaista myös muiden artistien levyjä.[3] Nykyään Kråklund Records on lopettanut toimintansa.

Vesku on myös tehnyt suuremmaksi osaksi kappaleita niin Klamydialle, Kylähulluille, Treblinkalle kuin omalle Outo kunnia -sooloalbumille.

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexi ”Wildchild” Laiho (oikealta nimeltään Markku Uula Aleksi Laiho,[1] s. 8. huhtikuuta 1979 Espoo) on Children of Bodom -yhtyeen laulaja-kitaristi ja perustajajäsen.

Laiho soittaa kitaraa myös Kylähulluissa. Lisäksi hän on soittanut Sinergyssä ja Impaled Nazarenessa (albumilla Nihil on kaksi Laihon kirjoittamaa kappaletta ja kahteen kappaleeseen hän soitti kitarasoolot) ja lyhyen aikaa Thy Serpentissä. Laiho jätti Impaled Nazarenen voidakseen keskittyä paremmin Sinergyyn ja Children of Bodomiin. Thy Serpentissä hän soitti vain muutamissa harjoituksissa, muttei yhtyeen albumeilla.lähde?

Laiho on ensimmäinen suomalainen kitaristi, josta on tehty artikkeli arvostettuun Guitar World -lehteen. Laiho on myös valittu Guitar World -lehden vuoden 2009 lukijaäänestyksessä parhaaksi metallikitaristiksi.[2] Samassa äänestyksessä taakse jäivät muun muassa Kirk Hammett, Slash ja Zakk Wylde. Myös Soundi-lehti on rankannut Laihon parhaaksi soolo- ja metallikitaristiksi. Vuonna 2011 Laiho voitti maailman parhaan metallikitaristin tittelin brittiläisen Total Guitar -lehden lukijaäänestyksessä[3]

Laiho käyttää ESP:n kitaroita. ESP valmistaa myös Laihon mukaan nimettyä kitaramallia ESP Alexi Laiho.[1] Laiho käytti ennen Jackson-merkkisiä kitaroita.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexi Laiho syntyi Espoossa huhtikuussa 1979. Laihon perheeseen kuuluivat hänen lisäksi isosisko, isä Heikki ja äiti Kristiina. Laihon varhaislapsuuden aikana perhe muutti paljon: viisivuotiaana Laiho oli ehtinyt asua jo neljässä eri osoitteessa. Ala-asteelta yläasteelle Laiho oli melko epäsosiaalinen lapsi. Hän joutui puhutteluihin ja jälki-istuntoihin esimerkiksi töhrittyään kuvaamataidontunneilla muiden oppilaiden piirroksia.[5]

Laiho aloitti viulun soittamisen seitsemänvuotiaana osittain sen vuoksi, että hänen molemmat vanhempansa harrastivat musiikkia. Viulu korvautui kuitenkin kitaralla, kun Laiho käänsi viulunsa kitaran asentoon ja rämpytti sitä. Hänen ensimmäisen sähkökitaransa oli Tokai Stratocaster, jonka hän sai 11-vuotiaana[5]. Heavy metalin Laiho löysi isosiskonsa kaseteilta, joissa oli Dingon seurana muun muassa Poisonin, Kissin ja W.A.S.P:n musiikkia. Myöhemmin mukaan tulivat Sepultura, Stone, Pantera ja Megadeth, jotka johtivat Laihon black - ja death metal -yhtyeiden luo ja tietyssä vaiheessa hän ei kuunnellut mitään muuta kuin rajuinta mahdollista black ja death metalia[5].

Yhtyeissä soittaminen alkoi, kun Laiho tapasi vuonna 1991 Jaska Raatikaisen, tulevan Children of Bodomin rumpalin.lähde? Musiikillista koulutustaan Laiho jatkoi Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa. Sivuinstrumenttina hänellä oli piano. Vaikka Laihosta tuntuikin toisinaan turhauttavalta soittaa tiettyjä opeteltavia kappaleita, hän oli kuitenkin käsittänyt Steve Vain Passion and Warfaren kuultuaan, ettei kitaran soittamisessa voi edetä kovin pitkälle pelkän itseopiskelun kautta[5].

Laiho lopetti opiskelun peruskoulun jälkeen ja keskittyi soittamiseen. Soiton ohessa hän teki sekalaisia pikkutöitä kuten puhelinmyyntiä ja työskenteli yrityksissä, jotka järjestivät erilaisia festivaaleja.[5]

Laiho on saanut vapautuksen asevelvollisuudesta[5].

Laihosta ilmestyi vuoden 2019 maaliskuussa Johnny Knigan julkaisema Petri Silaksen kirjoittama 253-sivuinen elämäkertakirja Kitara, kaaos & kontrolli, EAN: 9789510423417.[6]

Vaikutteet ja soittotyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihon kitaransoittotyyliin ovat vaikuttaneet muun muassa Roope Latvala, Yngwie Malmsteen, Zakk Wylde, Steve Vai, Paul Gilbert, Slash ja Randy Rhoads. Laihon laulutyyliin ovat vaikuttaneet Phil Anselmo (Pantera) ja Mille Petrozza (Kreator).lähde?

Laihon lempimusiikkia ovat Ozzy Osbourne, Manowar, Nine Inch Nails, W.A.S.P., Darkthrone, Black Label Society, System of a Down, Shadows Fall, Judas Priest, Slipknot, Kiss, ja muita heavy- ja rockyhtyeitä.lähde?

Laihon soittotyylille on ominaista muun muassa runsas huiluäänten (pinch harmonics) käyttö etenkin komppiosuuksien mausteena. Sooloissaan hän suosii luonnollista mollia, pentatonista skaalaa ja bluesskaalaa. Laihon soolot ovat usein tyyliltään varsin lähellä perinteistä heavy metalia ja hard rockia (esimerkiksi kappaleissa "Follow the Reaper" ja "Bodom Beach Terror"). Tämä johtuu osittain hänen käyttämistään skaaloista ja toisaalta melko karkeasta kitarasoundista – Laihon kitarassa ei ole lainkaan kaulan puoleista mikrofonia, jolla saadaan aikaan pyöreämpi ja pehmeämpi sointi.lähde?

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiho oli naimisissa Sinergyn laulajan Kimberly Gossin kanssa, joka on myös ollut osa-aikaisena kosketinsoittajana Children of Bodomissa ja Dimmu Borgirissa. Pari erosi vuonna 2004.[5]. Myöhemmin Laiho on seurustellut Slayerin manageri Kristen Mulderigin kanssa. He ovat hankkineet ranteisiinsa samanlaiset AK47-tatuoinnit, joka tarkoittaa Alexi Kristen 4.7.lähde?

Laiholla on ollut henkilökohtaisia ongelmia. Kahden ensimmäisen Children of Bodom -albumin välissä hän yritti Ruotsissa itsemurhaa ottamalla yliannostuksen lääkkeitä. Hänet kuitenkin ehdittiin pelastaa ja lähetettiin Espooseen Jorvin sairaalaan toipumaan.[5].

Laiho asuu osittain Los Angelesissa Yhdysvalloissa.[7] Hän on muun muassa vieraillut Hans Välimäen Hansin matkassa -ohjelmassa.[8]

Sivuprojektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiho esiintyi 7. marraskuuta 2007 ilmestyneellä Guitar Heroes -instrumentaalialbumilla, jolle suomalaiset kitaristit sävelsivät oman taidonnäytteensä.[9]

Vierailut muiden artistien albumeilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonmi Lillman (synt. Tommi Kristian Lillman, 3. kesäkuuta 1973 Kouvola13. helmikuuta 2012[1]) oli suomalainen muusikko ja tuottaja. Pääsoitintensa rumpujen ja basson ohella Lillman soitti myös koskettimia ja kitaraa. Hän soitti yhtyeissä Ajattara, Kylähullut, Lordi, Sinergy, To/Die/For, HateFrame, Vanguard, Cold Cold Ground ja 3rror. Graafikkona hän teki levynkansia ja videoita. Ajattarassa Lillman käytti taiteilijanimeä Malakias IV ja Lordissa Otus.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonmi "Otus" Lillman Lordin keikalla.

Lillmanin isä on muusikko ja innostus musiikkiin syttyi jo lapsena. Keikkailun Lillman aloitti 14-vuotiaana. Alkuperäisen etunimensä Tommi hän vaihtoi Tonmiksi[2].

Lillman toimi myös Kouvolan musiikkiopistossa rumpujensoiton ja digitaaliäänityksen opettajana. Uransa aikana Lillman soitti useita vuosia keikkamuusikkona eri iskelmä- ja tanssiyhtyeissä. Vielä kesällä 2010 hän keikkaili ympäri Suomea dr.doctor -bilebändissä. Yhdessä Rainer "Raikku" Tuomikannon kanssa Lillman toimi rumpalina Dimebag Beyond Forever 2009 -kiertueella.

Lordi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimiessaan hard rock ja heavy metal -yhtye Lordin rumpalina Lillman käytti taiteilijanimeä Otus[3]. Lillman liittyi Lordiin syksyllä 2010, juuri ennen yhtyeen Euroopan kiertueen alkua. Lillman vastasi Lordin vuonna 2012 julkaiseman Scarchives Vol. 1 -kokoelma-albumin DVD-osion editoinnista. Tonmi Lillman menehtyi kotonaan sairauskohtaukseen 13. helmikuuta 2012[4][5]. Hän ei ehtinyt soittaa lainkaan yhtyeen studioalbumeilla ennen kuolemaansa. Lordin alkuvuodesta 2013 julkaiseman To Beast Or Not To Beast -albumin päätösraita pitää sisällään Lillmanin soittaman ja äänittämän rumpusoolon yhtyeen Pariisin keikalla vuodelta 2010, joka toimii yhtyeen kunnianosoituksena Lillmanille.

Studiotyöskentely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillman toimi studiomuusikkona useiden artistien ja yhtyeiden, esim. Reflexion ja Twilight Ophera, levyillä sekä esimerkiksi Guitar Heroes -albumilla. Sittemmin Lillman keskittyi yhä enemmän musiikin tuottamiseen ja studiotyöskentelyyn tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana ja työskenteli muun muassa yhtyeiden Beherit, Bloodride, Chainhill, D-Creation, Exsecratus, Fierce, Fear Of Domination, Heorot, In Silentio Noctis, Laava, Lie in Ruins, Madison Roam, MyGrain, Raivopäät, Roo, Rujo, Rytmihäiriö, Saattue, Serene Decay, Served Dead, t?auma, Vapaat Kädet ja V For Violence kanssa.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonmi Lillman käytti Pearlin rumpuja ja Sabianin symbaaleita sekä Pro-Markin rumpukapuloita ja solmi endorsement-sopimuksen kyseisten yhtiöiden kanssa [6]. Lillman oli tunnettu näyttävistä ja erikoisista rumpusetin asetteluistaan ja oli vannoutunut kahden bassorummun käyttäjä. Hän oli soittotyyliltään rockrumpali eli tyylin mukaisesti nopeuden edelle menivät groove ja tanakka komppaaminen yhdistettynä innovatiivisiin filleihin. Lillmanin esikuvia olivat Teijo "Twist Twist" Erkinharju, Mikkey Dee, Deen Castronovo ja suurimpana vaikuttajana Dave Weckl.

Grafiikka ja musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin ohella Tonmi Lillman teki grafiikkaa erityisalanaan 3D-mallinnus. Hän myös editoi ja leikkasi musiikkivideoita, kuten Ajattaran "...Putoan" ja "Ikuisen Aamun Sara", Mind Of Dollin "Marks On My Face", Kylähullujen "Kieli hanurissa" ja Vanguardin "Whisper".

Lillman suunnitteli levynkansia muun muassa To/Die/Forille, Sinergylle, Kylähulluille, Hateframelle, D-Creationille, Dance Nationille sekä useille muille artisteille ja yhtyeille. Hän editoi eri yrityksille videopresentaatioita ja mainoksia, teki video- ja postproduktiota muun muassa Crumblandin promo-DVD:lle, teki Lordin Euroopan-kiertueen taustascreenanimaatiot ja suunnitteli tuotepakkausten ulkoasuja. Lillman myös suunnitteli ja toteutti kotisivuja, bannereita ja muuta nettigrafiikkaa sekä animointia esim. useille pelisivustoille.

 

Näytä lisää Näytä vähemmän

Osta heti

10 €
tai
Ilmoitus on sulkeutunut 13.6.2019 8:20
Lisää muistilistalle Poista muistilistalta

Osta heti

Lisätiedot

Maksaminen ja toimitus

Hintaehdotukset

Kysymykset

Kysy myyjältä, viestit ovat julkisia.
Kirjaudu sisään tai luo uusi tunnus.