Kyllikki Villa: VANHAN ROUVAN LOKIKIRJA. Nid. 2008 Like

Kyllikki Villa: VANHAN ROUVAN LOKIKIRJA. 2008 Like-pokkari (7. painos). 333-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Vanhan rouvan lokikirja (2004) -teoksessaan Kyllikki Villa vie lukijansa rahtilaivan keinuvaan arkeen. Neljän kuukauden mittainen merimatka Etelä-Amerikkaan ja takaisin on extreme-elämys, muttei samassa mielessä kuin fyysisiä äärirajoja venyttävät seikkailulajit. Hyvin kaukana se on myös valmiiksi ohjelmoiduista, kohteeseen nopeasti kiidättävistä pakettimatkoista. Merellä on siedettävä yksinoloa ja pysähtyneisyyttä, epävarmuutta ja veden voimien arvaamattomuutta. Laivan keinuvassa tilassa ja ajassa veden voimat yllättävät, viikonpäivät sekoittuvat, lastaamisaikataulut venyvät ja ainoa varma asia on se, että sunnuntaisin lounaalla on kanaa. Kyllikki Villa on tehnyt suuren osan kirjallisesta elämäntyöstään rahtilaivoissa maailman merillä. Vanhan rouvan lokikirja on yhden matkan intensiivinen, suolantuoksuinen päiväkirja. Yksinpuhelussaan Villa tutkailee horisonttia, elää laivan arkea ja seikkailee maissa. Itseironisesti ja riisutun rehellisesti hän pohtii vanhenemista, lähtemisen pelottavaa houkutusta ja matkustamisen syvintä olemusta.

“Suolantuoksuinen, intensiivinen matkapäiväkirja.” –  Maija Alftan, Helsingin Sanomat

“... upeimpia matkakirjoja, joita olen lukenut aikoihin. Kukaan ei ole kuvannut kirjallisuudessa yhtä eläväisesti valtameren maininkia kuin Kyllikki Villa.” –  Kari Kumpulampi, Kalajokilaakso

“Lähtemisen vimmaa, merelläolon ja matkustamisen syvintä olemusta tavalla, joka ei jätä ketään purttansa kotirantoja kauemmaksi suunnannutta matkaajaa kylmäksi.” –  Vene-lehti

Kyllikki Villa (o.s. Wehanen, 1923 Helsinki – 2010 Helsinki) oli suomalainen maailmanmatkaaja, suomentaja ja kirjailija. Käytyään Kajaanin yhteislyseota seitsemän luokkaa hän 17-vuotiaana siirtyi aluksi toimistolotaksi Suomussalmelle ja sieltä Tuusulan lottaopistoon. Sota keskeytti opinnot, ja Villa sai komennuksen kenttälotaksi Tiiksjärven ilmavalvontakeskukseen. Avioeron jälkeen Kyllikki Villa kiersi maailmaa rahtilaivoilla aluksi tyttärensä kanssa. Hän teki ensimmäisen merimatkansa Portugaliin 42-vuotiaana, jolloin hän oli 4-vuotiaan Saara-tytön yksinhuoltaja. Tytär oli mukana rahtilaivamatkoilla 12-vuotiaaksi asti. Myös Saara Villa valitsi myöhemmin kääntäjän ammatin. Matkoillaan Kyllikki Villa teki suomennoksia sekä kirjoitti omia kirjoja. Hän on suomentanut muun muassa Märta Tikkasen, Mikael Enckellin ja Bo Carpelanin teoksia. Valtion kääntäjäpalkinnon hän sai 1984 ja Svenska litteratursällskapetin palkinnon 1987. Vanhan rouvan lokikirjan hän saneli nauhalle erään rahtilaivamatkansa aikana. Leena Virtanen kirjoitti Helsingin Sanomien nekrologissa, että Vanhan rouvan lokikirjasta ”tuli hitti, tai ehkä nyt voisi jo sanoa klassikko”. Teos palkittiin Vuoden 2004 Matkakirjana. Villa sai samana vuonna myös Vuoden Valopilkku -palkinnon. Kyllikki Villa on julkaissut teokset Ei, ei matkavakuutusta minulle (1976; runokokoelma), Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä (1978; runokokoelma), Muistiinpanoja kouluajalta 1940–42 (1982), Matkailijan Japani (1983/1990; yhdessä Samppa Lahdenperän kanssa), Tee (1984), Vanhan rouvan lokikirja (2004), Merilapsuus (2004), Ei eilistä, ei huomista (2005; runokokoelma), Tyttö sodassa – Kenttälotan kirjeitä 1941–1944 (2006), Pakomatkalla: Toinen lokikirja (2007), Elämän korkea keskipäivä (2008), Koipitoipilas (2008; runokokoelma) ja Myrskyssä – kolmas lokikirja (2010).