Lasten oma kirjakerho 155 Orvokki Annala: NINNI surkea noita

Sisäsivun 'tämän kirjan omistaa' -sarake on valmiiksi täytetty

Orvokki Annala
kuvitus Matti Kota

Ninni oli maailman sievin pikku noita: kultahiuksinen, suippokorvainen, silmätkin syvät lähteet. Miksi hän istui kannon nokassa, huokaili ja suri?
Oli näet taas se aika vuodesta jolloin hänen piti mennä noitien suureen kokoukseen. Isot noidat saapuisivat sinne komeasti luudillaan lentäen ja rehvastelisivat mahtavilla taioillaan. Ninni saisi rämpiä jalan suon poikki, koska hänen pieni luutansa ei kannattanut edes kissaa, ja vähäpätöisistä taioistaan hän ei kehtaisi puhuakaan; siis noidaksi Ninni oli kerrassaan surkea, ja sitä hän suri.
Silloin kuului kielonkellon kilahdus. Lumilla-keiju oli Ninnin vieressä. Hän kertoi lumotusta kukasta, joka kasvoi jyrkällä vuorenrinteellä salojen ja virtojen takana. Se ken poimisi kukan olisi maailman mahtavin noita! Lumillalta Ninni saisi avukseen keijumaailman taikakaluja, mutta tehtävään tarvittiin muutakin - Ninniltä itseltään...

Sanomapaino 1987