Leena Lehtolainen Kuusi kohtausta sadusta

Kuvan uudenveroinen pokkari

Kirja alkaa teatteriesityksen käsiohjelman henkilöluettelolla, ja se sisältää täyspitkän näytelmän nimeltä Kuusi kohtausta Sadusta vuorosanat alusta loppuun. Myös esityksen kritiikit ovat salahauskasti mukana.

Romaanin kokonaisuutta hallitsee ulkopuolinen kertoja, joka ohjaa lukijaa lyhyellä prologilla ja loppusanoilla. Täyteen vauhtiin kertojaääni pääsee näytelmän väliajalla, ja ennen muuta se valottaa eläytymisesityksen keinoin kirjan henkilöiden tuntoja näytelmän aikana.

Näytelmän päähenkilö on poikkitaiteellinen Satu Savinainen, josta hänen viimeisin miesystävänsä Heikki Sirviö on päättänyt tehdä näköisdraamaa kenties Katri Helena -musikaalin innoittamana.

Rikoskirjailijana Lehtolainen liikkuu tarinoissaan kysymysten miksi ja miten maailmoissa. Nyt onkin kysyttävä, miksi installaatioita ja performansseja tekevästä keski-ikäisestä käsitetaiteilijasta pitäisi tehdä lähtökohtaisesti vanhakantainen elämä ja teokset -kuvaelma Aleksanterin teatteriin. Miten draaman voisi toteuttaa ilman lööppejä syleilevää, rahanhajuista paljastelun eetosta, ja toisaalta, miksi esitys ei saisi olla raastavan paljastava, jos se on totuuden mukaista?

Tämä pohdinta vie romaania eteenpäin, ja saadaanhan se poliisikin paikalle, kun käy ilmi, että Satu on häipynyt tietymättömiin näytelmän ensi-illan alla. Rikosjuonta tulee tarinaan sen verran, että voidaan kysyä, mitä ihminen saa tehdä oman identiteettinsä, mielenrauhansa ja lähipiirinsä suojaamiseksi.

Satu ja Heikki ovat draamahankkeen alussa seurusteleva pari, eikä Satu näe miehen rakkaudenosoitukseksi kutsumaansa projektia ongelmalliseksi. Kun harjoitukset alkavat, Satu tajuaa, että jos hänestä kerrotaan pikkutarkasti, myös hänen elämänsä muut ihmiset joutuvat valokeilaan.

Millä oikeudella Heikki tunkeutuu Sadun eroon päätyneeseen avioliittoon Jukan kanssa, saati Sadun Vilja-tyttären asioihin? Mitä taiteellista on taiteilijan perhe-elämässä?