Magenta Skycode - IIIII CD

Magenta Skycode oli suomalainen indie rockia soittava yhtye. Yhtyeen pääjäsen oli Fu-Tourist-artistina ja PMMP-yhtyeen kappaleiden tekijänä tunnettu Jori Sjöroos, joka teki kappaleet ja soitti levyille kaikki instrumentit itse. Yhtye lopetti toimintansa vuonna 2014. Sen jäähyväiskeikka järjestettiin Turun Logomossa 20. joulukuuta 2014.

Magenta Skycoden levy-yhtiö oli Solina Records ja jakelua hoiti Playground Music Scandinavia. Yhtyeen toinen studioalbumi Relief palkittiin vuoden 2010 parhaan alternative-/indiealbumin Emmalla.

Biisit:

Hands Burn 5:49

People 3:40

Compassion 5:07

Open Air 4:44

Pleasure Of Love 4:54

I Know You're Sleeping 3:24

Go Outside Again 4:55

Luvher Oh Hater 3:54

Red Eyes 6:23

This Empty Crow 5:05

Magenta Skycoden nokkamiehenä häärii Fu-Touristina ja PMMP:n takapiruna tunnettu Jori Sjöroos, mutta tyylillisesti se painii edellä mainittujen kanssa täysin eri linjoilla. Magenta Skycode soittaa tummaa ja jylhää post punkia, josta on helppo vetää suora jana The Curen, Joy Divisionin, The Churchin ja Interpolin kaltaisiin nimiin.

Onneksi Sjöroos ei tyydy hiilipaperimaiseen kopiointiin, vaan mukaan on sotkettu myös ripaus tuoreempia, lähinnä elektronisia sivumausteita. IIIII on levynä saumaton ja linjakas kokonaisuus, jonka biisimateriaali kestää vertailun alan kansainvälisiin huippuihin. Hands Burn -avausraidan voi tippaakaan liioittelematta nostaa kuluvan vuosikymmenen parhaiden kotimaisten kappaleiden joukkoon.

Suomen sinnikkäin goottirock-yhtye Suruaika palaa kehiin Pelkäämme vain toisiamme -pitkäsoitolla. Bändin uran alkupuolen levytettyä tuotantoa leimasi epävarmuus, mutta muutamassa vuodessa parannusta on tapahtunut rutkasti. Tamperelainen Suruaika ei enää pyytele anteeksi, vaan kuulostaa oikealla tavalla itsevarmalta ja hetkittäin jopa päällekäyvältä.

Suruajasta on aiemminkin huokunut tietynlainen ”me vastaan muut” -asenne, mutta vasta nyt se konkretisoituu myös musiikin tasolla. Paras esimerkki tästä on vanhan linjan punkrockin päätä nostava Malja eiliselle, joka kuulostaa lähinnä Mustan Paraatin soittamalta Pelle Miljoonalta.

Tampereelta ponnistaa myös Ultranoir, jonka debyyttialbumia onkin ehditty jo kotvasen odottaa. Suffer No Fiction esittelee yhtyeen The Holy Bible -aikakauden Manic Street Preachersin, The Curen ja New Orderin ristisiitoksena. Käytännössä tämä tarkoittaa poliittiselta haiskahtavia manifestimaisia tekstejä, vahvasti kaiutettuja kitaroita ja kylmiä syntikkasoundeja hakkaavien rytmien päällä tarjoiltuna.

Suffer No Fiction -levyn kolhoon tunnelmaan Antonin lakoninen lauluääni sopii varsin hyvin, joskin pitkällisessä kuuntelussa bändin rajoittuneisuus, lähinnä sävellyspuolella, tulee selvemmin ilmi. Visuaaliselta puoleltaan Ultranoiria voisi jopa tituleerata maamme tämän hetken autenttisimmaksi goottibändiksi.