Marit Paulsen SINÄ, IHMINEN? tai Antti Kuusi YLIOPPILAITTEN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Antti Kuusi: YLIOPPILAITTEN VALLANKUMOUS. 1968 Otava, Delfiinikirjat. 143-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ylioppilaitten vallankumous (1968) on pamfletti, joka sisältää kolme puheenvuoroa: Vallankumousmystiikkaa, Uusi vasemmisto, Ylioppilasvallankumous. Niissä kaikissa etsitään, tavoitellaan sitä kumouksellista, anarkistista mielialaa, joka näyttää hallitsevan tämän päivän nuorta älymystöä, ennen muuta ylioppilaita. Tapahtumia, asioita ja asenteita tarkastellaan sisältä päin, kapinoivan ylioppilaan näkökulmasta. Kirjoittajan kritiikki ei ulotu yksinomaan ympäristöön, yhteiskuntaan, yli 30-vuotiaisiin, hän kohtelee yhtä kovakouraisesti omiaan, esikuviaan: Arvo Saloa, Pentti Saarikoskea, Hannu Taanilaa... ylipäätään pitelee pahoin ikääntyvää, hyvinvoivaa suomalaista radikalismia. Kritiikille ja itsekritiikille antavat lisäpontta ja kaikupohjaa vasemmisto- ja ylioppilasradikalismin kansainväliset katsaukset. Pamfletti ei potkaise tyhjää, se sysää lukijan liikkeelle: paheksumaan, hyväksymään, närkästymään, nauramaan... Sen kritiikki on repivää; silloin kun se on rakentavaa, siihen on koira haudattuna, sanoo kirjoittaja esityksensä "käyttöohjeessa".

Vuoden 1968 ylioppilaskumouksen kaksi keskeistä suomalaisvaikuttajaa olivat Mikko Heikinheimo ja Antti Kuusi. Heikinheimo raportoi keväällä Teinilehteen suoraan Pariisin barrikadeilta – Yrjö Larmolan Ylioppilaslehtihän ei tapahtumia havainnut. Kuusi julkaisi syksyllä pamfletin Ylioppilaitten vallankumous. Anarkisti Kuusi päätti kirjansa ottamalla etäisyyttä omaan intoiluunsa: ”Tuijotammeko taas silmämme kipeiksi savuverhoa, jonka takana todellinen vallankumous on tapahtumassa?” (Ylioppilaslehti 2008)

2. Marit Paulsen: SINÄ, IHMINEN? VUOROTYÖLÄISEN RAPORTTI. 1973 Tammi, Kurki-kirja (toinen painos). 162-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, esilehdellä alkuperäisen omistajan nimi, ei muita merkintöjä.

Sinä, ihminen? Vuorotyöläisen raportti (1973; Du, Människa?) on Marit Paulsenin esikoisteos. Se on kirja vuorotyöläisen päivästä, väsymyksestä, voimattomuudesta, ahdistuksesta. Se on romaani, kiistakirjoitus, hätähuuto, raportti. Se näyttää kaihtelematta mille meidän pohjoismainenkin hyvinvointimme rakentuu. "Teet työtä, raadat ja aherrat, yötä päivää koulun päättymisestä eläkeikään saakka. Tällä viikolla teet yövuoroa tehtaassa, puoli viideltä aamulla olet matkalla kotiin. Väsyneenä, kasvot valkoisina, koko ruumiisi jok´ikinen jäsen ja lihas särkien." Edessä on tavanomainen päivä: liikaa kahvia ja särkylääkkeitä, perhe josta haluaisi pitää parempaakin huolta, iltapäivällä muutama tunti levotonta unta. Ja illalla taas töihin. "Olet nainen, työläinen, henkilökunnan jäsen, äiti, huonopalkkainen, avustaja, tuotantotekijä, puoliso, kuluttaja. Vain yhtä et koskaan ole ollut etkä ehkä koskaan saa ollakaan – ihminen."

Marit Paulsen (os. Bjørnerud, s. 1939 Oslo) muutti 1960-luvun alussa Norjasta Ruotsiin. Työskenneltyään seitsemän vuotta Smedjebackens Valsverk –teollisuuslaitoksessa hän opiskeli Brunnsvikin kansankorkea-koulussa 1970–72. Paulsenin esikoisteos on Du, människa? (1972; suom. Sinä, ihminen? 1973). Hänen tunnetuin romaaninsa on Liten Ida (1979; ei suom.), jossa hän omien kokemustensa perusteella (hänen toinen isoäitinsä oli saksalainen) kertoo "saksalaislapsen" elämästä saksalaisten miehittämässä Norjassa. Kolumnistin ja kirjailijan työstä Paulsen siirtyi politiikkaan, ensin Sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja 1998 Liberaaliseen kansanpuolueeseen, jossa toimi mm. varapuheenjohtajana; europarlamentaarikkona hän oli 1999–2004.

Lisätty:

1960-luvun loppu ja 70-luvun alku olivat mielipidekirjojen, pamflettien, kulta-aikaa. Suurten kustantajien sarjoissa Tammen Forum, Huutomerkki ja osa Kurki-kirjoista, Otavan Suunta- ja jotkut Delfiinikirjat, WSOY:n Polttopisteessä ja Taskutieto, Weilin+Göösin Mielipiteitä ja Ärrä, Kariston Näkökulma ja Gummeruksen Sipuli ilmestyi yhteensä lähes parisataa mielipidekirjaa. Myös pienkustantamot julkaisivat ajankohtaisia aiheita käsitteleviä kirjoja pamflettisarjoina.