Merja Otava: PRISKA tai KUUVUOSI tai KÄVELYILLAT

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Merja Otava: PRISKA KESÄSTÄ KESÄÄN. Päällys: Pirjo Lausamo-Laine. 2001 WSOY (12. painos). 153-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Merja Otavan esikoisteos Priska kesästä kesään (1959) on useita koti- ja ulkomaisia palkintoja saanut nuortenromaani. Sen tapahtumat ajoittuvat oppikoulun lukuvuoden kulkuun. Kirja on ulkoiselta tapahtumiseltaan koululaiselämän heijastelua sellaisena kuin 14-vuotias nimihenkilö koulun, toverit, kotoisen arjen ja ensirakkauden ikävaiheessaan kokee. Päähenkilön rinnalla elää kokonainen joukko nuoria ihmisiä, joiden ongelmien langat juoksevat ulkoisen tapahtumajuonen alitse ja lomitse. Kirjoittaja tulkitsee vaistonvarmasti ja aidon raikkaasti ja herkästi nuoren tytön tasapainoilua lapsuuden ja aikuisuuden rajavyöhykkeellä.

2. Merja Otava: KÄVELYILLAT. 1963 WSOY (toinen painos). 116-sivuinen sidottu kirja, kansissa ja jollain sisäsivulla vähän tahraa, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.
 
Kävelyillat (1963) on Merja Otavan kolmas teos, aikuiselle lukijakunnalle kirjoitettu romaani. ”Kävelyillat” on kertomus nuoruudesta, joka seisoo elämän kynnyksellä, etsii minuuttaan ja suhtautumistaan maailmaan, johon ollaan astumassa – hapuilee, innostuu, pettyy, uhmaa uneksii. Minäkertoja, koti, koulu, poppoo – ja poikaystävä, kaupunki – Hesa. Merja Otava välittää lukijalleen ihmeen herkästi ja persoonallisesti nuoruuden koko kuvan.

”Otava on tavoittanut oikean ilmapiirin. Hän kertoo lyyrisesti, herkän tunnelmoivasti, naisellisesti. Sanonnan vuolaudella hän luo toisinaan pakahduttavan tunnelman mutta sellaistahan se nuoruus joskus on, useinkin. – Otavalla on omaperäinen ote.” (Aamulehti)   "Arkea ja unta, toiveita ja tuumailuja yhtenä ryöppynä – aitoa nuoruutta siis, välittömästi kirjaanpantuna." (Kauppalehti)   ”Kävelyillat kertoo nuorista – aikuisille. Kirja ei jätä kylmäksi.” (Kotimaa)

”Nuorena luin Priskan ja Annikan aina uudelleen, mutta suosikkini ylitse muiden oli Kävelyillat (1963). Tai on oikeastaan edelleen. Romaani kuvaa täydellisesti abivuotta, tai ainakin itse tunsin samalla tavalla kuin kirjan minäkertoja. Samalla se on ihanan lyyrinen, impressionistinen kuvaus talvisesta kaupungista sekä iltakävelyistä.” – Laura Honkasalo 2014

3. Merja Otava: KUUVUOSI. 1969 WSOY (ensimmäinen painos). 167-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.
 
Kuuvuosi (1969) on Merja Otavan neljäs nuortenromaani. Käyttäen uutta taidokasta romaanimuotoa kirjailija kuvaa nykynuorten kokemuspiiriä ja kasvua aikuisen vastuuseen. Hän siirtää näkökulman vuorotellen kahdeksaan luokkatoverukseen, jotka syksyllä aloittavat [oppikoulun] seitsemännen luokkansa. Teinijoukko sovittautuu yhteisöönsä, yhteisiin kokemuksiinsa, mutta samalla kukin elää kiihkeästi omaa elämäänsä syksystä kevääseen – kaikki ovat matkalla jonnekin, ehkä kuuhun. Vasta Leonardon tapaus havahduttaa itse kunkin huomaamaan, että ensin on tehtävä matka ihmiseen, omaan sisimpään.

Kuuvuosi (1969) -romaanissa hengittää, elää, itkee ja nauraa ryhmä helsinkiläisnuoria, kahdeksan luokkatoverusta. Näkökulma siirtyy vuorotellen itse kuhunkin; Hiltu, Hillervo, vanhemmat eronneet ja asuu äitinsä kanssa, poikaystävä. Leo, kaunis kartanonpoika. Niltsu, Nils-Henrik, älyniekka, pasifisti ja vegetariaani, Marianna, lääkäriperheen ainoa lapsi, hemmoteltu, kaunis. Sirke, Sipusirkeä, taitavan perheen viides pyörä, ei nyt tätimäinenkään, mutta elämälle vieras. Heinänen, Ville. työläiskodin fiksu poika, joka haluaa lääkäriksi. Jansson, Erik, herkkä kaveri, huilunsoittaja, äiti mielisairaalassa, asuu varakkaan setänsä luona. Sorsis, Timo Sorsa, pätkä, hauskuttaja. Lisäksi muutamia muita seitsemäsluokkalaisia, jotka tavataan koulussa, Mariannan hipoissa tai puhelimessa.
 

Merja Otava (Merja Schroderus os. Otava, s. 1935 Helsinki) valmistui Ateneumista koristetaiteilijaksi 1958 ja toimi vapaana kirjailijana. Hänen esikoisteoksensa Priska kesästä kesään (1959) voitti Anni Swanin nuorisoromaanikilpailun. Kirja on käännetty ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, englanniksi, saksaksi ja puolaksi. Priska toi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen uuden lajityypin, nuorten aikuisten kirjat, joissa teini-ikäisiä henkilöitä kuvataan heidän omalla kielellään ja oman kokemusmaailmansa kautta. Priskassa oli alullaan 1960-luvulla yleistynyt nuortenkirjojen asenne, nuorten omalla äänellä ja kaveripiirillä oli suurempi merkitys kuin esimerkiksi vanhempien opastuksella. Nuoria ja heidän aikuistumistaan Otava kuvaa seuraavissakin teoksissaan: Minä Annika ÄP (1961), Kävelyillat (1963), Puzzle (1966), Kuuvuosi (1969) ja Fifti-fifti (1971).