Naisten Helsinki. Kulttuurihistoriallinen opas *Uudenver.*

Naisten Helsinki. Kulttuurihistoriallinen opas
Toim. Anna Biström, Rita Paqvalén ja Hedvig Rask
Schildts 2011, 2.p.
261 sivua
Koko: 20 x 21 cm
Paino: 690 g
Nidottu eli pehmytkantinen

Kirjassa on todella runsas ja MONIPUOLINEN KUVITUS: mustavalko- ja värivalokuvia, karttoja, piirustuksia, vanhoja mainoksia, jne.

Takakannen selkämyksen lähellä vähäinen taittuma, mutta siitä huolimatta sanoisin, että kirja on uudenveroinen.

Kirjan takakannesta:
”Havis Amanda vuodelta 1906 on tunnetuimpia Helsingin symboleja. Kaupungin muut naiset ja heidän historiansa eivät välttämättä ole yhtä tunnettuja.
Helsinkiä on aikoinaan kutsuttu naisten kaupungiksi, sillä suuri osa maaltamuuttajista on perinteisesti ollut työssäkäyviä naisia, joille pääkaupungin toimistot ja liikkeet ovat tarjonneet työtä. Myös naisten koulutusmahdollisuudet ovat kehittyneet vuosien saatossa. Sata vuotta sitten lähinnä tavaratalot tarjosivat julkisen tilan, jossa naiset saattoivat oleskella vapaasti. Naiset ovat kuitenkin vaatimalla sekä politiikan ja taiteen keinoin ottaneet kaupunkitilan haltuunsa.
Naisten Helsinki on koonnut yhteen joukon asiantuntijoita, jotka kirjoittavat Helsingistä oman erikoisalansa näkökulmasta. Kirjoituksissa tarkastellaan muun muassa lähiöiden suunnittelua ja sen vaikutusta perheisiin, Helsingissä vaikuttaneita taiteilijanaisia, 1700-luvun liikenaisia, Pirkko Saision ja Tarja Halosen Kalliota ja sitä, kuinka polkupyörä laajensi naisten elämänpiiriä.
Naisten Helsinki on opaskirja kaikille, jotka haluavat nähdä ilmiselvän uudella tavalla.”


”Anna Biströmin, Rita Paqvalénin ja Hedvig Raskin toimittama kirja on ensinnäkin visuaalisesti houkutteleva. Mikä siinä onkin, että heti kun tietokirja on neliön mallinen, se vaikuttaa sympaattiselta? Tasapainoinen taitto, vanhat valokuvat sekä kuvat mm. taideteoksista viimeistelivät vaikutelman. Myös menneen ajan mainoksissa ja kaikenlaisissa kartoissa on aina jotain kiehtovaa.

Toiseksi teos oli yllättävänkin monipuolinen. Teos vie yhtäältä niin varhaiseen aikaan, että Kluuvinlahti loiski yhä merenä eikä kaupunkia ollut vielä olemassa. Toisaalta heti alussa tutustuttiin tämän päivän graffitikulttuuriin ja graffiteja tekeviin naisiin. Moni artikkeli kuljetti Töölön, aikanaan lehmihaan ja sittemmin uudenlaisen kaupunginosan kaduille, ja tutustutti mm. Töölön taiteilijoihin. Kirja herätti myös halun lukea Elvira Wilmanin (1875–1925), 1900-luvun alussa helsinkiläisistä työläiskortteleista kirjoittamia näytelmiä. Ne kuulostivat aivan Minna Canthin tyylisiltä – paitsi, etten ollut niistä ennen kuullutkaan. Siirtolapuutarha-artikkelisssa taas kerrottiin, että Venny Soldan-Brofeldtkin (1863–1945) oli siirtolapuutarhuri – ja vastapainoksi tavattiin alun perin kongolainen nainen, joka viljelee nyt Kivihaan siirtolapuutarha-alueella.

En aio luetella kirjan koko sisältöä, vaikka mieli tekisi. Joka tapauksessa siis hyvin ilahduttava kirja: sen verran kepeä, että sitä luki mieluusti ilman tenttikirjafiilistä, ja kuitenkin sen verran tietävä, että se herätti ajatuksia ja saa katselemaan Helsinkiä eri silmin vielä myöhemminkin. Kirja muistutti kiinnostavalla tavalla, miten menneisyys ja nykyisyys ovat aina läsnä katukuvassa ja kulttuurissa. Ja vaikka asioiden tarkastelu sukupuolinäkökulmasta ei aina ole perusteltua, tässä kirjassa se toimi mielestäni hyvin.” – Jenni, kirjabloggaaja

Hakusanoja: Helsinki nainen naiset naiskulttuurihistoria kulttuurihistoria naiskulttuuri naishistoria tavaratalot Stockmann siirtolapuutarhat


Ostaja maksaa postimaksun 5,90e. Yhdistelen mielelläni postimaksuja. Samalla postimaksulla tulisi kyllä muitakin kirjoja.