Niilo Lauttamus: ILMAN KOKARDIA 1964 tai RÄHINÄREMMI 1966

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Niilo Lauttamus: ILMAN KOKARDIA. 1964 Gummerus (neljäs painos). 190-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Ilman kokardia (1964) -romaanin tarinassa kuljetaan rintamakarkureiden mukana jatkosodan loppuvaiheissa. Asemasotaa on jo kestänyt kohta kolme vuotta. Nyt rintama oli ollut hiljainen monen kuukauden ajan. Iltaruokailulla sotamies Mikko Lasanen ahtoi leipää leipälaukun ja taskut täyteen ja vielä asetakin poveenkin. Hän haki toisen kerran pakkiinsa puuroa, mutta siihen hän ei enää koskenut. Korsussa hän ahtoi varaamansa leivät reppuun. Hän lähti kuin mies, jolla oli asiaa riu’ulle. Kädet olivat syvällä taskussa ja hän työnsi oven auki kyynärpäällään. Kevään vilpoinen ilma tuli häntä vastaan. Yhteyshaudalla hän katsoi välimaaston suuntaan ja tuumi: Minulle tätä kaikkea jo riittää...

”Lauttamus pyrkii lyhyeen sanontaan, selittelemättömään kerrontaan ja onnistuukin siinä. Fabuloinnissa hän vaikuttaa jopa Meren oppilaalta tai hengenheimolaiselta.” – Kirjastolehti

2. Niilo Lauttamus: RÄHINÄREMMI. 1966 Gummerus (neljäs painos). 223-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Rähinäremmi (1966) on Niilo Lauttamuksen seitsemäs romaani. Sodassa kannuksensa ansainnut Johannes Aihela jatkaa uraansa ’Suomen raskaassa’. Sodan jälkeen hän on vetänyt ylleen kenttäharmaan, tällä kertaa kantahenkilökuntaan kuuluvana kersanttina. Hän kouluttaa alokkaita kentällä ja maastossa ja tappelee välillä siviilien kanssa. Kaiken hän tekee rennon tehokkaasti. Hän kohoaa pian ylikersantiksi ja saavuttaa hyvän kouluttajan maineen. Aihelan sotilasura näyttää selvältä, mutta sitten hän joutuu ristiriitaan ohjesäännön kanssa. Se kärjistyy arvovaltakysymykseksi erään majurin kanssa. Lopulta armeijan on ratkaistava, kumpi vaihtaa rautasaappaat siviilikenkiin, majuri vai ylikersantti.

Lauttamuksen kerronta on siekailematonta, nopeasti etenevää ja helppolukuista. Se antaa taatun lukunautinnon suurille lukijapiireille, niille jotka pitävät Lauttamuksen tavasta kuvata sotaa ja sotilaita.

Niilo Lauttamus (16.5.1924 Sakkola – 8.5.1977 Muurame) lähti 17-vuotiaana Saksan SS-pataljoonaan, taisteli talvi- ja jatkosodassa ja osallistui Lapissa sotaan saksalaisia vastaan. Rauhan aikana hän palveli puolustusvoimia kanta-aliupseerina 1948-56. Hänen esikoisteoksensa Vieraan kypärän alla (1957) kertoo suomalaisten SS-miesten vaiheista. Sen päähenkilö, karjalaispoika Johannes Aihela, on jossain määrin kirjailijan omakuva.  Viime sotien kuvaajista Niilo Lauttamus on nimekkäimpiä. Hänen kerrontansa on tarkkaa ja asiantuntevaa. Sotaromaanit, joita hän kirjoitti vähintään yhden vuodessa, kuuluvat 1950-luvusta 1970-lukuun olevan jakson parhaimpiin. Aikana, jona virallinen historiankirjoitus oli varovaista, Lauttamus valotti tapahtumia sotilaitten kannalta. Sodan julmuus ja mielettömyys käyvät selviksi, samoin se, että miehet eivät ihannoineet sotaa. Miesten arkea ovat pelko, epävarmuus ja kuolemanvaara. Keskustelu ja huumori auttavat, ja voimaa antavat myös ajatukset ja puheet kotirintamasta.