Nina Banerjee-Louhija POLTTAVAA UNTA tai Kirsi Merimaa ENNEN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Kirsi Merimaa: ENNEN TAIVASTA JA MAATA. Päällys: Kaarina Ewart. 1989 Tammi. 187-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ennen taivasta ja maata (1989) on Kirsi Merimaan kolmas romaani. Kun punakutrinen Mira Mäkelä astuu siron jalkansa InterDatan johtokunnan huoneeseen, siellä oleva mieskaarti melkein mykistyy. Suurlähettilään tytär, kansainvälisen kasvatuksen saanut kaunokainen on yllättäen nimitetty firman johtoryhmään! Sitä ei miesjoukko tahdo saada millään nieltyä. Miraa vastassa on miehisten ennakkoluulojen muuri. Mutta Mira ei aikaile käydä käsiksi työhön ja haasteisiin. Hän saa tukea firman muilta naisilta, eikä epäröi osoittaa yhtiön ylimieliselle apulaisjohtajalle, missä rajat kulkevat. Ja sitten iskee salama: firman tietokoneohjelmassa on käynyt varas, juuri kun ohjelma piti myydä Japaniin ja ehkä koko maailmaan! Mira antautuu koko tarmollaan arvoituksen selvittämiseen, ja hänet lähetetään Tokioon ja Singaporeen tutkimaan asioita ja vahvistamaan firman kansainvälisiä yhteyksiä. Avukseen hän saa InterDatan komean lakimiehen Tero Hietamiehen. Työn haastavuus ja kirsikankukkien lumous tekee taikojaan: Miran salassa kantama syvä suru alkaa väistyä jonkin uuden, ihmeellisen tieltä. Mutta se uusi ei tule ilman ongelmia… Itsenäisen, menestyvän naisen valinnot ja ongelmat ovat jälleen Kirsi Merimaan romaanin ytimenä. Kansainväliset tuulahdukset ja kaukaisen Idän lumoava romantiikka tuovat siihen omaa erikoista säteilyään.

Kirsi Merimaa -nimimerkin takana on kaksi naistoimittajaa. Yleisradion aluetoimittajat, Espanjassa asuva Marja Lennes ja Suomessa asuva Pirjo Peltoniemi, tutustuivat yhteisellä kurssilla – ja päättivät saman tien ruveta kirjoittamaan kirjaa yhdessä. Vuonna 1987 ilmestyi Kirsi Merimaan esikoisteos Kissanpolkka. Kahdeksas teos on 2013 ilmestynyt Hotelli Kalifornia.

2. Nina Banerjee-Louhija: POLTTAVAA UNTA. Päällys: Adam Korpak. 1991 WSOY. 202-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ehjä kansipaperi.
 
Polttavaa unta (1991) on Nina Banerjee-Louhijan yhdeksäs romaani. Tämän päivän ihmisistä ja ihmissuhteista kertovan romaanin päähenkilönä on helsinkiläinen työterveyshoitaja Kata. Hän ja hänen lähipiirinsä etsivät omaa paikkaansa elämässä – ja onnea.

"Polttavan unen aikaväli on tarkoin määritelty. Romaani alkaa syksyllä 1990, on juuri siirrytty talviaikaan. Talvikuukausien aikana työterveyshoitaja Katan harmaanarkinen elämä joutuu myllerrykseen ja kesäaikaan siirryttäessä 1991 moni asia hänen elämässään on muuttunut. Lapseton avioliitto on kutistunut ahdistavaksi tylsyydeksi, lama aiheuttaa myllerryksiä miehen työpaikalla eivätkä Katan vanhan ystävän Markin lähettämät kukka- ja runotervehdykset helpota avioparin yhteiselämää. Taustan Katan elämän murroksille luo laman lisäksi Persianlahden sodan uhka, joka luo varjonsa koko maailmaan. Suomessa uhka näyttäytyy rasismina, jota Kata joutuu seuraamaan alaisensa Suleiman kautta. Voimakkaimmin Kata elää unimaailmassaan, joka vie hänet paratiisisaaren valkoisille ja polttaville hiekkarannoille. Vähitellen hän kuitenkin oivaltaa, että elämästä ei saa tehdä unta eikä unesta elämää." - Tuija Lassila, Sanojen aika

Nina Banerjee-Louhija (ent. Standertskjöld-Nordenstam, ent. Nylander, s. 1940 Kalkutta, Intia) muutti kuusivuotiaana Intiasta Suomeen, äitinsä kotimaahan. Banerjee-Louhija on koulutukseltaan lääketieteen lisensiaatti. Nykyisin hän asuu Antibesissä, Ranskassa ja osan vuodesta Tammisaaressa. Hänen kirjojensa aiheet ovat yleensä monikulttuurisia ja kertovat usein Intiasta, päähenkilönään lääkäri Gita Roy, kirjailijan alter ego, joka jäljittää isänsä ja isovanhempiensa vaiheita ja rakentaa samalla omaa identiteettiään. Banerjee-Louhijan 16:sta romaanista ensimmäinen on Valkoisen orkidean maa (1983) ja viimeisin Värikierre (2005). Lisäksi hän julkaissut (yhdessä Antti Louhijan kanssa) matkakirjan Purjehdus on elämäämme (1983) sekä tietokirjan Perhelääkäri (1985) ja kolme lastenkirjaa (1988–90).