P. Virtaranta HAUSKA TUTUSTU Amerikansuomalaisia tapaamassa

Pertti Virtaranta HAUSKA TUTUSTU - Amerikansuomalaisia tapaamassa

Tpoimittanut Jukka Yli.Paavola, kustantajana on SKS v. 1996 (1. painos), 235 sivua (hyvä henkilöhakemisto).

Kirja on pehmeäkantinen ja varsin hyväkuntoinen.

Ote Helsingin Sanomien (Kristiina Markkanen v. 1996) kirjaesittelystä:

"Ne on oorait ihmisiä intit" Akateemikko Virtaranta kertoo amerikansuomalaisista

Suomalaiset asuivat Yhdysvalloissa ja Kanadassa aikoinaan, ja osin vieläkin, samoissa metsissä intiaanien, Amerikan alkuperäiskansan kanssa. Suomalaisten ja inttien suhteet on perinteisesti tiedetty hyviksi. Olihan meikäläisellä metsäläiskansalla samantapainen kyky elää luonnosta kuin inteilläkin. Metsäkämpillä naiset olivat vähissä, joten inttimisiskset eivät olleet haaleilla vallankaan harvinainen näky suomalaisten miesten käsipuolessa. Nykyään heidän jälkeläisistään käytetään englanninkielistä termiä finnindians. Intit putkahtavat esiin usein haastatteluissa, joita akateemikko Pertti Virtaranta on litteroinut ja toimittanut uusimpaan teokseensa Hauska tutustua, amerikansuomalaisia tapaamassa. Kirjassaan Virtaranta kertoo amerikan- ja kanadansuomalaisten keskuuteen tekemistään kielentutkimusmatkoista ja niillä tapaamistaan ihmisistä.

Virtaranta on tehnyt pitkän päivätyön karjalaisen kielen ja kulttuurin tutkijana, mutta jo 60-luvulta lähtien hän on kiertänyt myös amerikansuomalaisten keskuudessa hankkimassa aineistoa amerikansuomen sanakirjaa varten. Matkojen tuloksiin on voitu tutustua kahdessa aikaisemmassa teoksessa, Amerikansuomen sanakirjassa (1992) sekä 1993 ilmestyneessä Amerikansuomi-artikkelikokoelmassa. Pelkät sanat eivät kerro paljoa. Siksi, että juuri kukaan siirtolaisista ei ollut käynyt lukiota ja vasta heidän lapsensa ovat käyneet amerikkalaista highschoolia eli "korkeakoulua". Sana ei yksinkertaisesti sisältynyt vuosisadan vaihteen suomalaisen työläisen sanavarastoon.

Sanoille löytyy Virtarannan kirjassa merkityksiä, jotka aikojen kuluessa hukkuvat, jos niitä ei kirjata ylös. Krämperi (karpalo), känäri (säilyketehdas) ja humsteetti (valtion luovuttama maa-ala, yleensä 160 eekkeriä) häipyvät kielestä samaan aikaan, kun elämäntapa, merkitys, häviää. Viimeisetkin amerikansuomalaiset muuttavat näinä päivinä pois karpalofarmeiltaan ja kalastuskylistään, unohtavat isovanhempiensa ja vanhempiensa elämäntyylin - ja ennen kaikkea kielen. Virtaranta varottaa käyttämästä amerikansuomalaisten kielestä sanaa fingliska tai fingelska, koska amerikansuomalaiset eivät siitä itse pidä. Puhutaan siis amerikansuomesta. Se ei ole oikeastaan kieli eikä murre, vaan "amerikansuomi".

Dokumentti on tärkeä mutta tarkka laji. Virtaranta on tehnyt puhdasta dokumenttia. Tyyli on vaarallinen siksi, että yksityiskohtien pitäisi olla oikein. Alkulauseessa hän vihjaiseekin, että epätarkkuuksia saattaa etenkin nimissä esiintyä. Heti alkulehdillä vastaan tuleekin ainakin yksi nimivirhe. Suomen Duluthin konsuli, edelleen elossa ja hyvissä voimissa oleva Donald Wirtanen on kääntynyt Virtarannan muistissa Douglas Wirtaseksi.

Kieli elää ihmisten kautta. Erittäin hyvin rytmitelty suoran kerronnan ja kertojan äänen vaihtelu tekee teoksesta kiintoisaa luettavaa. Erinomaista on myös se, että Virtaranta on ryhtynyt käyttämään amerikansuomea varsin luontevasti omana kertojankielenään. Sen luulisi kuulostavan keinotekoiselta, mutta lopputuloksesta on todettava, että pelkkien haastatteluosuuksien litterointi saisi kielen kuulostamaan museaaliselta. Virtaranta näyttää, että kieli elää."

Ostajalle postikulut tai nouto Helsingissä (Lauttasaari).