Paavo Haavikko PROSPERO tai VUOSIEN AURINKOISET VARJOT

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Paavo Haavikko: VUOSIEN AURINKOISET VARJOT. 1994 Art House Osakeyhtiö. Sidottu kirja, jossa 279 tekstisivua ja 24-sivuinen valokuvaliite, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Vuosien aurinkoiset varjot (1994) on elämäkerta- ja muistelmakirja. Paavo Haavikko kertoo ensin perhetarinoita vuosisadan alusta alkaen ja kuvaa kahta yrittäjäsukupolvea. Haavikon äidinisän ja isänisän perheet juurtuvat vuosisadan alussa Kallion kaupunginosaan ja asuvat jopa samassa talossa, nykyisen Hakaniemen Ympyrätalon kohdalla sijainneessa Salmelan talossa. Kirjan toinen jakso Lapsuuden murtuva maailma kattaa vuodet 1931–1951, Paavo Haavikon syntymästä hänen isänsä kuolemaan, ylioppilaaksituloon sekä samanaikaiseen asepalveluksen alkamiseen ja esikoiskokoelman Tiet etäisyyksiin ilmestymiseen saakka. Lapsuus oli aurinkoinen, mutta Kallion yhteiskoulu ankea. Haavikko käy keskikoulua 7 vuotta, koko koulua kaikkiaan 10 vuotta. Sinä aikana, sodanjälkeisinä vuosina hän alkaa kouluttaa itseään kirjailijaksi, ensin runon rakentajaksi. Se on vaativa prosessi, mutta yleispätevä kertomus kirjailijaksi kasvamisesta. Kirjan kolmas jakso on nimeltään Kirjailijan toimenkuva. Se käsittää vuodet 1952–1966. Sen keskeisiä teemoja ovat Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon tutustuminen ja sitä seuranneet 12 ja puoli yhteistä vuotta aina Marja-Liisa Vartion kuolemaan saakka. Kirjailijan toimenkuva tarkoittaa myös kuvata sitä, että Haavikosta ei tule koskaan ammatillista kirjailijaa, vaan hän hoitaa ensin perheensä "pieniä ja vielä pienempiä" liiketoimia ja ryhtyy sitten käymään kauppaa kiinteistöillä. Hänen elämänsä ainekset alkavat olla koossa, kun hänet on kutsuttu Otavan kirjalliseksi johtajaksi. Modernisteja yhdisti rehellisyys, perhe ja työ keskeisinä arvoina, kirjoittaa Haavikko tämän kirjan Viimeinen polemiikki -nimisessä jaksossa. Polemiikki käytiin kesällä 1994, mutta kirjan rakenne ottaa oikeuden koota ja kuvata tapahtumia samalla tavalla kuin mitä muisti tapahtunutta kerrostaa.

3. Paavo Haavikko: PROSPERO: MUISTELMAT VUOSILTA 1967–1995. 1995 Art House Osakeyhtiö. Sidottu kirja, jossa 279 tekstisivua ja 16-sivuinen valokuvaliite, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Prospero: Muistelmat vuosilta 1967–1995 (1995) elämäkertateos kertoi Paavo Haavikon perhetaustasta aina vuosisadan alusta lähtien sekä hänen vaiheensa syksyyn 1966 saakka, jolloin hänet kutsutaan Otavan kirjalliseksi johtajaksi. Lähes samanaikaisesti tapahtuu maassa poliittinen murros ja Otavassa alkaa suuri kriisi. Se johtaa Haavikon saneeraajan tehtäviin, joista tulee hänen keskeinen toimensa seuraavina vuosina. Runoissa ja aforismeissa hän ottaa kantaa vasemmistoajan vaatimuksiin ja vaatii ajan muodikkailta aatteilta tuotetakuuta siitä, että ne toimivat myös käytännössä. Hän on syystä vihattu jo ennen kuin julkaisee Kansakunnan linja -teoksensa (1977), joka hahmottaa Suomen historian vuosisadan aikana siten, että ulkopolitiikan suunnan ratkaisee aina kunkinhetkinen suurin kauppakumppani, ei mikään sopimus saati aate. Haavikosta tulee yksi vuosikymmenien keskeisistä vaikuttajista, politiikan ja talouden samaten kuin käytännönkin kysymysten käsittelijä ja näkijä. Samaan aikaan hän kirjoittaa suomalaisen uuden oopperan menestystarinan alkaneen Ratsumies-oopperan libreton, tekee käsikirjoituksen Rauta-aika-televisiosarjaan, jonka on laskettu tavoittelevan 100 miljoonan katsojan määrää eri maissa, saa kaksi maineikasta palkintoa, kansainvälisen Neustadt-palkinnon ja Ruotsin Akatemian pohjoismaisen palkinnon, ensimmäisenä suomenkielisenä. Hänen näytelmänsä Anastasia ja minä vastaa vuonna1994 toisesta suuresta suomalaismenestyksestä Saksassa Leningrad Cowboysien ohella ja romaani Fleurin koulusyksy ilmestyy sekä saksaksi että ruotsiksi käännettynä. – Teokset eivät ole tässä kirjassa tärkeintä ainesta, vaan se eletty elämä josta ne kasvavat.

Paavo Haavikko (1931 Helsinki – 2008 Helsinki) oli kirjailija, runoilija ja kustantaja. Haavikko julkaisi yli 70 teosta. Hänen runokokoelmiaan on käännetty 12 kielelle. Haavikkoa pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä 1900-luvun jälkipuolen kirjailijoista ja runoilijoista. Hänet palkittiin mm. kansainvälisellä Neustadt-palkinnolla 1984 ja taiteen akateemikon arvonimellä 1994. Haavikko kirjoitti runouden lisäksi lähes kaikkia kirjallisuuden lajeja. Hän oli paitsi kirjailija ja kustantaja, myös liikemies kiinteistö- ja metsäkauppa-alalla. Hän toimi kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisena johtajana 1967–1983 ja oli myös Otavan, Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n ja Rautakirja Oy:n johtokuntien jäsenenä 1970-luvulla. Hänelle myönnettiin akateemikon ja Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvonimet, mutta hän ei itse käyttänyt niitä