Kuvaus

[AC1015] 

Kuvanmukainen HYVÄSSÄ  iskussa oleva kovakantinen painos  PENTTI SAARIKOSKI diggareille. Kirja painaa noin kilon ja on aikast iso kokoinen.

KATSO MYÖS MUUTKIN KOHTEENI, SILLÄ LAITAN NYT MYYNTIN MYÖS TUON  Pekka Tarkka: PENTTI SAARIKOSKI vuodet 1937-1963 ja sen saa tulemaan samalla PK:lla kuin tämä kirja.

Pekka Tarkka: PENTTI SAARIKOSKI vuodet 1964-1983

“Minä en koe elämääni tienä, matkana kehdosta hautaan, vaan esineenä, astiana, joka vähitellen täyttyy ja täyteen tultuaan hajoaa.”

Tämä on toinen osa Pekka Tarkan kirjoittamasta kooltaan monumentaalisesta Saarikoski-elämäkerrasta. Tarkan teos on yksityiskohtainen kuvaus Saarikosken elämän kulusta kaikkine myönteisine mutta myös raadollisine piirteineen. Teoksesta välittyy erinomainen kuva huippulahjakkaasta runoilija-kirjailijasta mutta samalla itsetuhoisesta, ajoittain juoppohullusta alkoholistista, joka kuitenkin rappiostaan huolimatta pystyi loppuun saakka tuottamaan loistavaa avantgardistista proosaa ja runoa. Radikaalilla tavalla Saarikoski mursi 1950-luvun etabloituneen modernismin perinnettä. Hänen lukuisat omaperäiset käännöksensä antoivat tuoreen, elävän kuvan esimerkiksi antiikin ja modernismin klassikoista.
 
Elämäkerran toinen osa kattaa ajan vuodesta 1964 aina runoilijan kuolemaan saakka vuonna 1983, siis ajanjakson, joka oli suuri murros suomalaisessa yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa, myös kirjallisessa elämässä. Saarikoski oli aikansa lapsi. Hän eläytyi herkästi ajan murrokseen ja koki ajan kriisit henkilökohtaisina ongelminaan. Hän esiintyi kuin näyttelijä, joka elää esittämiensä henkilöiden elämää omana elämänään. Samastuminen ja eläytyminen meni hänen kohdallaan niin pitkälle, että hän saattoi elää jopa kääntämiensä teosten, esimerkiksi James Joycen Odysseuksen, henkilöiden elämää. Tarkan kuvaamana eläytyminen koitui Saarikoskelle ylivoimaiseksi taakaksi, joka johti vähitellen fyysiseen ja osin henkiseenkin rappioon.

Raadollisinta Saarikosken elämässä oli hänen suhtautumisensa lähimmäisiin, etenkin vaimoihinsa ja muihin naisiin. Muutoinkin itsekeskeinen runoilija saattoi juovuksissa olla riidanhaluinen ja väkivaltainen. Vaikka hän saattoikin sosiaalisissa suhteissaan olla välitön ja rakastettava, hän näyttää muiden juoppojen surkimusten tavoin käyttäneen usein muita ihmisiä välineinä tarvitessaan apua ja turvaa, etenkin naisten hellää hoivaa. Tarkka näyttää tässä suhteessa omaksuneen suomalaisen runoilijamyytin mukaisen ajatuksen, että juoppous suorastaan kuuluu suuren runoilijan etuoikeuksiin ja että hänen väkivaltaisuutensakin ei tule vain ymmärtää vaan jopa hyväksyä. Luovalle taiteilijalle katsotaan olevan sallittua elää hyvän ja pahan tuolla puolen. Vaikka 1960-luku merkitsikin suurta murrosta runoilijoiden tehtävissä, säilyi kuitenkin vielä ajatus, että runoilija on myötäkärsijä ja tien aukaisija. Saarikoskikin piti ajoittain itseään jeesusmaisena pelastajana ja nuorison opettajana.

Elämäkerran kirjoittaminen on jo eettisesti pelottavan vaikea tehtävä. Elämäkerta on aina elämän likiarvo, valintojen, tulkintojen ja kokonaisuutta jäsentävien kerronnallisten periaatteiden tulos ja sellaisena riippuvainen kirjoittajan omista näkemyksistä ja ennakkoasenteista. Tarkan valinnat ja tulkinnat ovat useimmiten tietoisia, eikä niissä ole sellaisenaan mitään moitittavaa. Hän esittää runoilijan kaiken keskipisteenä eikä puutu perinpohjin toiminnan niihin edellytyksiin, jotka ylittävät runoilijan kokemuspiirin. Kun tietää, miten herkästi ja vastuullisesti Saarikoski eläytyi aikansa aatteellisiin, poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin liikkeisiin ja miten suuri merkitys niillä oli hänen toiminnalleen, syntyy kyllä helposti kuva, että Tarkka on elänyt kokonaan toisessa maailmassa.

Lukija ei saa kunnollista kuvaa Saarikosken tuotannon asemasta suomalaisen kirjallisuuden historiassa eikä noiden vuosikymmenten rikkaasta kirjallisesta elämästä. Saarikoski kohoaa esiin kuin lyhty, jonka ympärillä hyönteiset parveilevat. Nekin kirjailijat (esim. Hannu Salama), jotka Tarkka noteeraa, saavat huomiota osakseen vain silloin, kun heillä on välitön kosketus Saarikosken lähielämään. Selvän poikkeuksen tekevät vain jotkut ruotsalaiset kirjailijat (esim. Göran Sonnevi). Tarkan tietoisuudessa näyttää vielä elävän myyttinen uskomus, että runoilija on aina perimmiltään suuri yksinäinen.

Tarkan tekemä individualistinen perusvalinta erottuu vielä selvemmin siinä, ettei häneltä näytä riittävän ymmärrystä ja kiinnostusta selvitellä syvällisemmin ajan aatteellista ja poliittista elämää. Kun hän usein ohi mennen mainitsee esimerkiksi jonkin nimen (esim. Adam Schaffin) tai opillisen käsitteen (esim. entropian), hän näyttää olevan autuaan tietämätön ilmiöiden oirearvosta niissä rajariidoissa, joita käytiin opillisten ja aatteellisten suuntausten välillä - myös marxilaisuuden sisällä. Saarikoski näyttää nämä ristiriidat kyllä oivaltaneen.

Poliittisesti korrektina tutkijana Tarkka ei halua ottaa kantaa siihen, mitä Saarikosken kommunismi oikeastaan oli. Tarkan teoksesta ei myöskään käy yksiselitteisesti ilmi, tunsiko Saarikoski lähemmin Marxin teoksia vai ammensiko hän ajatuksensa niistä vilkkaista keskusteluista, joita marxilaisuudesta koko Euroopassa, myös meillä tuolloin käytiin. Tarkan osin ideologiset valinnat erottuvat selvimmin hänen sivutessaan niin kutsuttua taistolaisuutta. Kaikki taistolaiset ja useat muutkin marxilaiset hän leimaa ajan porvarillisen valtamedian esikuvan mukaan stalinisteiksi.

Tarkan mukaan Saarikoskea vaivasi läpi elämän kommunismin ja kristillisyyden välinen ristiriita. Ehkäpä pyrkimys ratkaista tämä ristiriita olikin runoilijan elämän energian lähde? Siksi on käsittämätöntä, että Tarkka ratkaisee teoksensa epilogissa Saarikoskea loppuun asti ahdistaneen ongelman sanoen, että runoilija harhautui "elämässään pahiten silloin, kun hän kristillisyydestä luopuessaan otti uskonsa kohteeksi poliittisen utopian". Kuten Tarkka kuitenkin työnsä lopussa nöyrästi tunnustaa, paljon kysymyksiä jää avoimeksi. Hyvä tutkimus ei koskaan esitä lopullista vastausta. Se asettaa perusteltuja kysymyksiä keskusteltavaksi.

Pertti Karkama

2. painos

Otavan painolaitokset Keuruu 2003

Kirja painaa noin kilon ja on noin 6 cm paksu

VOITTOHUUTO ja PK.  6,95e TILILLE ja TUOTE POSTIIN.  

PK. on viitteellinen ja se veloitetaan ostohetkellä POSTI:N hinnaston mukaan. POSTI vain tuntuu nostavan hintoja niin tiheään, että kohteessa saattaa olla jo huudon päättyessä "vanha Postitus hinta" :-) Edelliset korotukset olivat: 10/17, 04/17, 01/17, 11/16, 02/16, 02/15, 01/14, 06/13 ja 10/12. 

PS. Valitettavasti en ole ennustaja, enkä ole myöskään postissa töissä, joten en voi tietää noista korotuksista ennakkoon, mutta pyrin silti aina pitämään tiedot ajan tasalla, mutta minulla on vaan niin paljon kohteita myynnissä, että ei toivoakaan aina korotusten tullen päivittää tietoja ajan tasalle, siinä menisi nääs päiviä / viikkoja.

------------------------------

Pekka Tarkan elämäkerta Pentti Saarikoskesta on perusteellinen, laaja kertomus monisärmäisestä kirjailijasta, joka tunnettiin laajalti paitsi Suomessa myös muualla Euroopassa. Tarkan teos piirtää Saarikoskesta kokonaiskuvan.

Tarkan Pentti Saarikoski I–II sisältää 1340 sivua. Aineisto on valtava. Kaiken muistaminen ja hallitseminen on vaikeata. Kirja kuitenkin muistaa aina, jos lukija unohtaa. Tähän teokseen voi palata, se ei tyhjene yhdellä lukemalla. Pentti elää teoksen sivuilla radikaalina ajattelijana, lyyrikkona, prosaistina, suomentajana, vaikuttajana, aviomiehenä, Casanovanakin.

Tarkka aloitti laajan elämänkertateoksen suunnittelun ja valmistelut kesällä 1990. Projekti on kestänyt toistakymmentä vuotta. Se on vaatinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä niin tekijältä kuin hänen perheeltään, jota hän kauniisti teoksen lopussa kiittää. Samoin hän kiittää myös monia haastateltaviaan, muiden muassa minua.

Pentti Saarikoski on kiinnostanut minua sekä ihmisenä että kirjailijana pitkään. Tutustuin häneen 50- ja 60-luvun taitteessa. Hän oli hyvin keskeinen kirjailija 60-luvun alussa, jolloin aloin julkaista runojani. Hän esitti minusta kommentteja julkisesti, otti kantaa tuotantooni arvosteluissaan Parnassossa ja Kansan Uutisissa. Olen kertoillut vuosista, joina tapasin Saarikoskea artikkelissa ”Muistaakseni”. Se julkaistiin professori Yrjö Varpion juhlakirjassa Laulujen lumoissa tämän 60-vuotispäivänänä 1999.

Minulle on ollut hyvin kiinnostavaa lukea sekä ensimmäinen että toinen nide niiden läheisen aihepiirin vuoksi. Vastaan tulee kaiken aikaa tuttuja ihmisiä. Teos on paitsi yhden henkilön perusteellinen elämäkerta samalla myös yleisempää kulttuurihistoriaa, vaikka se ensi sijassa kertoo Pentti Saarikosken vuosista 1937-1983.

Tarkan tarkkaa työtä

Pekka Tarkka on koonnut valtavan materiaalin. Se sisältää Saarikosken päiväkirjoja, valokuvia, artikkeleita, arvosteluita, haastatteluja. Tarkka on itse matkustanut useisiin maihin jäljittäessään runoilijan risteileviä reittejä Euroopassa.

Elämäkerran ensimmäinen osa tuotti 1996 Tarkalle Suomi-palkinnon. Toinen osa oli tiedonjulkistamispalkinnon ehdokkaana, mutta sitä palkintoa saanut, vaikka toinen osa ei ole missään suhteessa ensimmäistä heikompi. Päinvastoin se on sata sivua laajempi kuin ensimmäinen osa, joka käsitti 620 sivua. Toinen osa, 720 sivua, on sekin on tarkkaa työtä, klassista biografiaa, joka kertoo niin elämänvaiheista ja teosten taustoista kuin teoksistakin. Se lähtee liikkeelle kevätkesästä 1964, jolloin Saarikoski oli 26-vuotiaana Neuvostoliiton kirjailijaliiton kutsuvieraana Moskovassa.

Aikajärjestyksen merkiksi sivun yläreunassa ilmoitetaan, mistä vuodesta on kyse ja miten vanha Saarikoski sinä vuonna oli. Tämä on lukijalle myöhemminkin avuksi, jos hän hakee tietoa jostain tietystä Saarikosken vuodesta.

Elämää seurataan aikajärjestyksessä. Teos päättyy lauseeseen: “Pentti Saarikoski kuoli 24.8.1983 Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa.” Vielä on teoksessa kuitenkin epilogi kuoleman jälkeisistä tapahtumista, lähdeviitteet, kiitokset avustajille ja laaja, hyödyllinen henkilöhakemisto.

Mielen yhtenäisyyden kommunismia

Saarikosken elämän loppupuolen dramaattisin käänne tapahtui, kun Mia Berner saapui Ruotsista Suomeen haastattelemaan Saarikoskea. Tapaaminen johti siihen, että yksi merkittävimmistä kirjailijoistamme muutti Ruotsiin. Siellä olonsa aikana hän ehti vielä kirjoittaa Suomen kirjallisuuden merkkiteoksia.

Erityisen tärkeä on ruotsalaiseen maisemaan kiinnittyvä Tiarnia-sarja, joka sisältää kolme myöhäistä runokokoelmaa. Niiden yhteydessä Tarkka kirjoittaa hyvin kiinnostavasti Saarikosken ajattelun teoreettisista lähteistä.

Saarikoski tunsi huonosti Marxin teorioita lisäarvosta, riistosta ja työväenluokasta, vaikka oli Suomen vuosinaan liittynyt kommunistipuolueeseen. Hän seuraili myöhemmässä ajattelussaan enemmän antiikin kirjailijoiden, erityisesti Herakleitoksen ja Platonin ajatuksia järjestä ja sanasta. Hän toivoi yhteistä ajatustapaa, joka järjellisenä maailmanselityksenä yhdistäisi kansat keskenään. Tätä mielen yhteisyyttä Saarikoski nimittää kommunismiksi. Hän ei ollut varma, päädyttäisiinkö siihen koskaan. Tämä poliittisen ideologian nimi on taatusti hämmentänyt monia hänen lukijoitaan.

Saarikosken kommunismi-termillä ei ollut juuri mitään tekemistä reaalissosialismin kanssa. Hänen yhteiskuntateoriansa eivät olleet tästä maailmasta. Kommunismin romahdusta hän ei aavistanut. Siinä suhteessa hän oli kovin hyvässä seurassa.

Olemassaolo oli Saarikoskelle sinänsä ongelma. Jo murrosiässä hän pohti, miksi täytyy olla olemassa. Kuolema vapauttaa ihmisen yksilöllisen elämän ja vastuun taakasta.

“Hän oli uskonnollinen ihminen, joka ei löytänyt uskontoaan. Runoilijan maailman ja jokapäiväisen elämän konflikti synnytti ahdistusta ja melankoliaa”, Tarkka kirjoittaa elämäkerran viimeisellä sivulla. Ahdinkoaan Saarikoski koetti hoitaa alkoholilla. Hän oli “rehellinen alkoholisti” kuten Artur Lundqvist häntä kerran luonnehti, rehellinen ja avoin ainakin siinä mielessä, että hän myönsi suoraan oman riippuvuutensa, alkoholisminsa ja pakkomielteensä. Hän kirjoitti siitä kuten monesta muusta täysin intiimistä asiasta hyvin suorasukaisesti paitsi yksityisissä päiväkirjoissaan myös kaunokirjallisissa teoksissaan.

Tarkka sanoo elämäkerran alussa, että elämäkerta on totuuden ja individualismin asialla. Vihdoin hän kuitenkin joutuu myöntämään: “Hämmentävän moniaineksisesta minuudesta ei löydy yhdistävää tekijää. Saarikoski luiskahtaa aina käsistä, pakenee kaikenkattavia selityksiä, kun taas elämäkerta, hänen runousoppinsa mukaan ´eräänlainen taideteos´, voi esittää yhtä paljon vastauksia kuin jättää kysymyksiä avoimeksi.” Kuvauksemme todellisuudesta jää aina aukkoiseksi.

Kirjoittamassaan puolifiktiivisessä elämäkertateoksessa Saarikoski nimitti Eino Leinoa “reikäiseksi mieheksi”. Paljon aukkoja Saarikosken pääteoksesta, hänen elämästään, Tarkka täyttää. Jotakin jää kuitenkin aina myös hänenkin lukijansa aavistettavaksi, mietittäväksi.

Varmaan paljon vielä keskustellaan siitä, miten paljon apua elämäkerran tiedoista on kirjailijan teosten tulkinnassa. Minusta ajatus, että elämäkerta laadittaisiin pelkästään kirjallisuustieteen avuksi, ei ole kiehtova. Mieluummin näkisin minäkin sen eräänlaisena taideteoksena, joka tuottaa hyvin kirjoitettuna iloa ja nautintoa lukijalle sellaisenaan kuten Tarkan monumentaaliteos, Pentti Saarikosken elämäkerta. Siitä tulee väistämättä aiheensa standarditeos. On vaikeata kuvitella, että joku toinen tekisi vieläkin suuremman työn tämän aiheen parissa.

Tarkka on laatinut teokseensa mittavan lähdeaparaatin, joka toimii lukijaa rasittamatta. Lähdeviittauksia ei ole sivuilla numeroina, mutta kunkin sivun lähteet käyvät kirjan lopussa omassa jaksossaan täysin riittävästi ilmi.

Tarkka ei lähteissään mainitse Yrjö Hosiaisluoman elämäkertateosta Euroopan reunalla, kosken korvalla, Jumalten narri Pentti Saarikoski, jonka Like julkaisi 1998. Lieneekö Tarkka välttänyt teoksen lukemista, jotta ei joutuisi sitä tuon tuosta kommentoimaan? Se taas olisi lukijalle rasitus. Tässä kohden Tarkan kirjaan jää aukko, jonka täyttämistä kukin voi yrittää täyttää omilla arvailuillaan.

Kokonaisuutena Pentti Saarikoski I—II on perusteellinen, valaiseva, selkeä monografia. Se on hyvin kirjoitettu. Se saa lukijoita myös sen vuoksi, että Saarikoskella on yhä karismaa, joka vaikuttaa myös pienten asiantuntijapiirien ulkopuolella.

Näytä lisää Näytä vähemmän

Korko 0 %, kulut 0 €
Kuukauden kuluton maksuaika ostoksille.

Huutoluoton myöntää
IPF Digital Finlandin omistama Credit24.

Osta heti

7,95 €
Sulkeutuu 95 vrk 16 h 38 min

Osta heti

Lisätiedot

Maksaminen ja toimitus

7,95 € Sulkeutuu 95 vrk 16 h 38 min

Kysymykset

Kysy myyjältä, viestit ovat julkisia.
Kirjaudu sisään tai luo uusi tunnus.