Pohjanmaan kautta/Via Österbotten

Tapio Salminen, Raisa Maria Toivo, Timo Haavisto: Pohjanmaan kautta/Via Österbotten

Tiemuseon julkaisuja 15

Tielaitos, Vaasan tiepiiri 1997, kovakantinen kuvakansin, 463 sivua, noin 80 kuvaa, 18 karttaa

Pohjanmaa on ollut monella tapaa tienraivaaja. Maamme nykyaikainen tienrakennus alkoi Pohjanmaalta 1700-luvun loppupuolella ja Vaasan piirikunta oli yksi tielaitoksen alkuperäisistä kuudesta piiristä. Vuosisatojen kuluessa maakuntaan on raivattu tuhansia kilometrejä teitä, joita myöten ovat kulkeneet niin tervakauppiaat, sotilaat, postitalonpojat, Härmän häjyt kuin autoilijatkin.

Vaasan tiepiirin julkaisema teos "Pohjanmaan kautta - Via Österbotten"  kertoo maakunnan tieliikenteen ja tienraivaajien historian.  

Pohjanmaan tieverkko on perua keskiajalta, jolloin alueen tärkeimmät kulkureitit järjestettiin ylläpidettäväksi yleisinä teinä. Tämä lienee tapahtunut Korsholman linnan perustamisen yhteydessä 1370- tai 1380-luvuilla. Keskeiset tieverkkoon vaikuttaneet liikkumissuuntien muutokset tapahtuivat tämän jälkeen vasta 1600- ja 1700-lukujen kuluessa asutuksen levittäytyessä jokisuista ylämaihin ja tervantuotannon lisääntyessä.

Varsinaiset maantiet palvelivat lähinnä viranomaisia ja sotilaita, talonpoikien kaupan kannalta tärkeä liikenne kulki enimmäkseen talvi- ja paikallisteitä, polkuja ja vesireittejä myöten. Jokien merkitys liikenteelle oli vielä 1600-luvulla tärkeä, mutta seuraavalla vuosisadalla jokiliikenne menetti asemansa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla jokien jatkuvasti madaltuessa.

Pohjanmaan liikenteellinen merkitys kasvoi 1700-luvulla, kun yhteydet Itä-Suomesta etelään katkesivat rajamuutosten seurauksena. Alkoi Pohjanmaan liikennevaihe. Suomi liitettiin Venäjään 1809, jonka seurauksena vähitellen 1800-luvun kuluessa Pohjanmaan liikenteellinen merkitys väheni, kun Itä-Suomen kauppa kääntyi Venäjälle.

Yhteydet Pohjanlahden yli eivät kokonaan katkenneet, ja etenkin kriisiaikoina, kuten Kriminsodan ja talvisodan aikana, vanha reitti Merenkurkun kautta Ruotsiin oli vilkkaassa käytössä.

Pohjanmaan tieverkon pääreitit olivat valmiina 1700-luvun lopulla. 1800-luvulla uusia, etenkin paikallisliikenteen tarvitsemia teitä rakennettiin erittäin paljon väestön kasvaessa ja asutuksen yhä levitessä syrjäisemmille seuduille. 1830-luvulta lähtien valtio rahoitti hätäaputöinä tehtyjä tietöitä.1860-luvun nälkävuosina niin miehet, naiset, lapset kuin vanhuksetkin joutuivat hengissä pysyäkseen työskentelemään ruokapalkalla "tokeroteiden" työmailla. Tokeroksi kutsuttiin veteen sekoitettua jauhoa, jota syötiin, kun muuta ei ollut saatavilla. Myös 1930-luvun lamavuosina tietöitä lisättiin työttömyyden hoitamiseksi.

Vanhan, hevosliikenteelle tehdyn tieverkon parantaminen aloitettiin jo 1920-luvulla, mutta varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin kokonaan uusi päätieverkko autoliikennettä ajatellen.