Ratkaisun vuosia. 1. osa / Spengler, Oswald 

Ratkaisun vuosia. 1. osa, Saksa ja maailmanhistoriallinen kehitys  Toista osaa ei koskaan ilmestynyt

Spengler, Oswald 

Ahlman, Erik , 1892-1952

Otava, kustannusosakeyhtiö , kustantaja

Otava 1934.

Ulkoasu : nidottu

228 sivua

Julkaisija[Hki] : Otava, 1934.

Lisätiedot

Oswald Spengler ; suomentanut Erik Ahlman

Saksa ja maailmanhistoriallinen kehitys

Oswald Arnold Gottfried Spengler (29. toukokuuta 1880 Blankenburg, Harz – 8. toukokuuta 1936 München) oli saksalainen historioitsija ja kulttuurifilosofi. Hänen pääteoksensa on vuosina 1918–1922 kahdessa osassa ilmestynyt Länsimaiden perikato : Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja (saks. Der Untergang des Abendlandes).[1]

Elämänvaiheet

Koulutukseltaan Spengler oli filosofian tohtori. Hän toimi Hampurissa opettajana vuosina 1908–1911 ja eli sen jälkeen vapaana tieteilijänä ja kirjailijana Münchenissä kuolemaansa saakka. Spengler piti itseään Goethen ja Nietzschen henkisenä perillisenä. Hänen ajatuksissaan liberaalin valtion heikkouksista oli samoja piirteitä kuin Saksan natsipuolueen opeissa, mutta Spengler tuomitsi vielä voimakkaammin rasismin nimittäen sitä kateudeksi muiden ihmisten kyvykkyyttä kohtaan. Niinpä Spenglerin teokset kiellettiin natsi-Saksassa.[1]

Kulttuurimorfologia

Teoksessaan Länsimaiden perikato Spengler pyrkii osoittamaan, että kulttuurit ovat elävän eliön kaltaisia järjestelmiä, jotka syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat. Hänen mukaansa tällä kehityksellä on tietty säännönmukaisuus, joka toistuu kaikissa menneissä, nykyisissä ja tulevissa kulttuureissa. Tätä hän kutsui kulttuurimorfologiaksi.[1]

Spengler vertailee erityisesti antiikin ja länsimaisen kulttuurin eroja tarkastellen esimerkiksi tieteiden, taiteiden ja aatteiden esiintymistä sekä niiden ajallista vastaavuutta. Länsimaisen kulttuurin huippukohdan hän sijoittaa 1700-luvun loppuun ja näkee rappion alkavan 1800-luvusta. Spengler arvioi länsimaisen kulttuurin tuhoutuvan 200–300 vuoden kuluessa.

Spenglerin mukaan länsimainen tiede on faustisen kulttuurin ilmentymää, ja se kehittyy kulttuurissa vaikuttavien perusmyyttien varassa. Antiikin tiede puolestaan oli apollonista ja arabialainen maagista. Faustisen kulttuurin ja ihmisen perusmyytit, sielullisuus tai henki liittyvät hänen mukaansa tahtoon, äärettömyyteen ja traagisuuteen, ja nämä tulevat esiin kulttuurin kaikilla alueilla. Faustiset perusmyytit eivät hänen mukaansa saaneet samaa asemaa muissa kulttuureissa, mutta mahdollistivat Länsi-Euroopassa tieteellisten teorioiden uudenlaisen faustisen muodon.

Spengler ja Toynbee

Ajatus kulttuurimorfologiasta heijastui muun muassa englantilaisen filosofin Arnold J. Toynbeen historiantulkintaan, vaikkakin tämä pohti enemmänkin kulttuurin nousemista kuin sen tuhoutumista. Toynbeen mukaan kulttuurin nousua edistää se, että ihmiset haluavat parantaa vaikeita elinolojaan.[1] Toynbeen tulkinnan mukaan kulttuurin luhistuminen johtuu useimmiten jostakin virheestä, joka on johtanut tuhon tielle. Tämän kohtalokkaan käänteen jälkeen eri kulttuurien alamäki on hänen mukaansa kuitenkin ollut samankaltainen: Ensin on tullut levottomuuksien kausi, jonka aikana käydään verisiä sotia. Yleensä tämä kausi on kestänyt noin 400 vuotta[3] ja päättynyt siihen, että jokin valtio (joko samaan tai toiseen kulttuuriin kuuluva) on valloittanut koko kulttuuripiirin.