Risto Jarva - Onnenpeli DVD

Onnenpeli on Risto Jarvan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1965. Yhtenä käsikirjoittajana toimi Jarvan pitkäaikainen työtoveri Jaakko Pakkasvirta.

Onnenpeli edustaa ansiokkaasti suomalaisen elokuvan uutta aaltoa. Eräässä kritiikissä pidetään sen yhteiskunnallista sanomaa vielä hioutumattomana, toisessa todetaan ajan vain somistaneen kunnianhimoista elokuvaa, joka huokuu tuoretta pakottomuutta.

Elokuva sai valtionpalkinnon, ja Jarva sai ohjauksesta Jussi-patsaan sekä Suomen arvostelijain liiton Kritiikin kannukset.

Näyttelijät

 Jaakko Pakkasvirta … Jussi, toimittaja  

 Anneli Sauli … Leena, lentoemäntä  

 Eija Pokkinen … Telle Haglund, valokuvamalli  

 Kaisa Korhonen … Eeva, kesätoimittaja, Jussin sisar  

 Heikki Hämäläinen … Ansu, valokuvaaja  

 Markku Annila … Arska, arkkitehti  

 Reino Kukkasjärvi … Leenan isä  

 Merja Alanen … mannekiini  

 Liisa Sohlberg … mannekiini  

 Aarni Krohn … toimitussihteeri  

 Christina Valli … mannekiini  

 Juri Saarikoski … Juri, eksynyt lapsi  

 Heikki Partanen … Hessu  

 Risto Jarva … mies toimituksessa  

 Anssi Blomstedt … mies toimituksessa  

Palkinnot

• Jussi-palkinto, paras ohjaus

  Elokuvan taustaa

  Risto Jarva lähti tekemään ”iloista elokuvaa rakkaudesta”. Tyylilaji tähtäsi aikaisempien elokuvien tapaan kepeyteen, mukana oli eroottista leikkiä. Välillä sävyä tummennettiin ja kirpeytettiin mustasukkaisuuden myötä ja käytiin keskustelua niin vapaudesta ja sitoutumisesta kuin kaupunkisuunnittelusta. Jarva kehitteli aihetta omasta ajastaan ja ympäristöstään, helsinkiläisestä sukupolvestaan, sen elämäntunnoista, rakastumisesta, suhteesta työhönsä, ympäristöönsä ja toisiinsa.

  Onnenpeli on Jarvan ensimmäinen todellinen Helsinki-kuvaus, ja kesäinen kaupunki on yhtä keskeinen kuin siinä elävät henkilöt. Heihin kuuluu toimittajia (Jarva oli ollut Teekkari-lehden päätoimittaja), valokuvaaja (Jarva oli suuntautunut valokuvaukseen ennen elokuvaa) ja arkkitehti (teekkarien elokuvakerho Montaasin ympärille ryhmittyneistä Jarvan ystävistä suurimmasta osasta tuli arkkitehtejä, ja ohjaaja käsitteli kaupunkisuunnittelua useammassakin lyhytelokuvassa).

  Intelligentsijan ohella Onnenpelin henkilögalleriassa on muitakin muotiammattien edustajia, valokuvamalleja ja lentoemäntä, meneviä nuoria ihmisiä. Ohjaaja on pyrkinyt luomaan muodikkaan ja ilmeeltään uudenlaisen elokuvan. Puvut saatiin Marimekosta, Stockmannilta ja Kuusiselta. Äänittäjä Anssi Blomstedt on kertonut tietoisen kaupallisista pyrkimyksistä. Käsikirjoitusryhmän jäsenen Matti Rinteen mukaan tarkoitus oli esittää kriittisessä valossa usein kliseenä koettu elämänmuoto ja ihanteellisina nähdyt ammatit ja korostaa tätä vasten ihmisten ja ihmissuhteiden tiettyä irrallisuutta ja pinnallisuutta.

  Elokuvassa ollaan samalla uuden laululiikkeen muodostaman ”vastamuodin” synnyinsijoilla, Jaakko Pakkasvirran jälkeisen Ylioppilasteatterin vaikutuspiirissä Kaj Chydeniuksen säveltämien ja Kaisa Korhosen tulkitsemien laulujen kautta, vuotta ennen Lapualaisoopperaa. Mutta elokuvan lauluihin kuuluu myös Spede Pasasen luoma Pronomini-rock. Onnenpelissä on näin vangittu varsin avoimesti erilaisia ajassa liikkuvia ilmiöitä.

  Onnenpeli on Risto Jarvan ensimmäinen itsenäinen pitkä ohjaustyö. Jaakko Pakkasvirta oli tässäkin elokuvassa mukana: yhtenä käsikirjoitusryhmän jäsenenä, äänittäjänä ja vieläpä päänäyttelijänä. Käsikirjoittajia oli italialaiseen tyyliin peräti kuusi, vitsikkään nimimerkin B. Kivi taakse piiloutuneina, ja ohjaaja antoi aiheen mietittäväksi vielä useammalle henkilölle.

  Naispääosaan kiinnitettiin Pariisissa valokuvamallina ja mannekiinina toiminut Eija Pokkinen, joka oli sittemmin nimiosassa Jaakko Pakkasvirran ohjaamassa, Risto Jarvan tuottamassa Vihreässä leskessä (1968) ja sivuosassa Jarvan ohjaamassa Lomassa (1976) ja joka muistetaan myös elokuvakääntäjänä. Toiseen naispääosaan saatiin -50-luvulla Hilja maitotytön (Ohjaus: Toivo Särkkä. 1953) nimiosassa tunnetuksi tullut suosittu näyttelijä Anneli Sauli, joka oli luonut uraa myös Saksassa nimellä Ann Savo. Jaakko Pakkasvirta ja Anneli Sauli olivat naimisissa vuosina 1965 – 1968.

  Elokuvassa valokuvaajaa esittäneen Heikki Hämäläisen mukaan Jaakko Pakkasvirta oli Onnenpelin näyttelijäilmaisun varsinainen sielu, joka rakensi rooliaan täysin ammattimaisesti ja veti muutkin mukaansa. Pakkasvirta oli myöhemmin itsekriittinen: ”Roolisuoritus oli harvinaisen epäaito. Koskaan ei vielä kuvausaikana tiedetty mistä loppujen lopuksi oli kysymys.” Jarva valitteli, että kuvatun materiaalin rauhalliseen tutkiskeluun ja viimeistelyyn ollut aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia. Kuitenkin Pakkasvirta on muistellut myös, että Onnenpeli oli ”aika rehellinen tuotantoprosessi. Vaikka siinä on aika paljon keinotekoisia kohtauksia, niin tunnelma on enimmäkseen raikas.” Pakkasvirta ohjasi ja Jarva tuotti myöhemmin huomattavasti yhteiskuntakriittisemmän elokuvan valokuvamallista, Kesäkapinan (1970), jossa naispääosaa esitti Pakkasvirran kolmas vaimo Titta Karakorpi.

  ”Riston henkilökohtaisen mielenkiinnon ja paneutumisen astetta osoittaa se, että kun kuvattiin Tellen ja Jussin soidintanssia – musiikkitaustana kuubalainen rumba, Orefichen klassinen conga La Havana à Paris (1936) – niin Risto ajoi kaikki ryhmän jäsenet ulos Pakkasvirtaa ja Eija Pokkista lukuun ottamatta ja kuvasi kohtauksen itse.”
  (Sakari Toiviainen, Risto Jarva, 1983)

  Myöhempi taiteilijaprofessori Lasse Naukkarinen liittyi tässä elokuvassa Filminorin ja Risto Jarvan tiimiin kamera-assistenttina. Anssi Blomstedt oli ensi kertaa ryhmässä äänitysassistenttina.