Risto Orko - Suomalaisen elokuvan suurmies - 1969

(Kirja numero 1).

Sidottu, kovakantinen. 163 s.

Runsas kuvitus.

Sisältö, ks. kuva 2.

Kari Uusitalo, Gunnar Nylander, Liisa Orko.

Etusivulla omiste vastaanottajalle: "Ystävyydellä tekijät".

Kunto hyvä. Takakannessa pari vaaleaa juovaa.

Kari Uolevi Uusitalo (s. 14. heinäkuuta 1933 Pyhäjärvi (Vpl)) on suomalainen elokuvahistorioitsija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle on myönnetty elokuvaneuvoksen arvonimi 1990.

Uusitalo palveli Suomen elokuvasäätiössä 1970–1998. Suomen kansallisfilmografiaa laadittaessa hän toimi toimituskunnan puheenjohtajana ja päätoimittajana sarjan kahdeksan ensimmäisen osan ajan ennen siirtymistään eläkkeelle.

Uusitalo on kirjoittanut parikymmentä elokuvan historiaa käsittelevää tietokirjaa, joista useimmat paneutuvat suomalaiseen elokuvaan. Hänen kotimaisen elokuvan historiaa 1960-luvun loppuun asti käsittelevä kuusiosainen kirjasarjansa ilmestyi 1972–1984. Lisäksi hän on julkaissut elämäkerrat muun muassa Suomen kolmen johtavan elokuvastudion johtohahmoista Väinö Mäkelästä, T. J. Särkästä ja Risto Orkosta sekä näyttelijäpariskunta Siiri ja Kaarlo Angerkoskesta ja ohjaaja Aarne Tarkaksesta. Uusitalon muistelmateos Elämäni Karina: Evakkopojasta elokuvaneuvokseksi ilmestyi 2001.

Kirjan kohdehenkilö:

Risto Eliel William Orko (vuoteen 1933 Nylund; 15. syyskuuta 1899 Rauma – 29. syyskuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen elokuvatuottaja ja -ohjaaja.

Orkon ura alkoi Erkki Karun Suomi-Filmi-yhtiön palveluksessa vuonna 1933 elokuvalla Ne 45000. Hän työskenteli elokuvan tuotannossa apulaisohjaajana, toisena ohjaajana yhdessä Karun kanssa, tuottajana, leikkaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä.

1930-luvulla Orko työskenteli Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja tuotti vuosikymmenen aikana kaikkiaan 23 elokuvaa. Hänen ohjaamistaan kahdeksasta elokuvasta merkittävimpiä ovat 740 000 katsojaa Suomessa kerännyt Jääkärin morsian (1938) ja ensimmäisenä miljoonan katsojan rajan ylittänyt kotimainen elokuva Siltalan pehtoori (1934). Suomi-Filmi levitti elokuvia myös Yhdysvaltoihin asti, mikä oli harvinaista tuohon aikaan.

Vuonna 1945 Orkosta tuli Suomi-Filmin studion ylijohtaja. 1940-luvulla hän ohjasi enää neljä elokuvaa, mutta tuotti 46 elokuvaa. Sotien päätyttyä Orkon ohjaamat elokuvat Aktivistit ja Jääkärin morsian kiellettiin yltiöisänmaallisina. Orko oli tehnyt myös yhteistyötä silloisen natsi-Saksan kanssa.

Vuosina 1950–1977 Orko tuotti 46 elokuvaa. Hän jatkoi Suomi-Filmin palveluksessa aina 1990-luvulle asti erilaisissa merkittävissä tehtävissä. Vuonna 1980 hän ohjasi yhtiön viimeisen näytelmäelokuvan, suomalais-neuvostoliittolaisen yhteistuotannon Tulitikkuja lainaamassa (Za spitškami).