SOIHDUNKANTAJAT: TOSITARINOITA KESÄOLYMPIAKISOISTA. 2004

SOIHDUNKANTAJAT: TOSITARINOITA KESÄOLYMPIAKISOISTA. 2004 Suomen Urheilumuseosäätiö. 174-sivuinen nidottu kirja (19 x 11,5 cm), lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.
 
Soihdunkantajat: Tositarinoita kesäolympiakisoista (2004) on 31 tositarinan kokoelma kesäolympialaisista eri vuosilta kaikkiaan yhdeksältä kirjoittajalta; yhtä lukuun ottamatta kirjoittajat kuuluvat Suomen Urheilumuseosäätiön henkilökuntaan. Tarinoiden todenperäisyyttä selvitetään alkuperäislähteiden avulla. Aina lähdeaineistokaan ei auta totuuden etsinnässä. Suomi osallistui olympiakilpailuihin ensimmäisen kerran Ateenan välikisoissa 1906. Sen jälkeen on Suomesta matkannut joukkue jokaisiin olympiakisoihin, niin lähelle kuin kauas. Soihdunkantajat on kokoelma tarinoita suomalaisten matkoista kisakaupunkeihin, edesottamuksista kesäisillä olympianäyttämöillä ja välillä kurkistus kulissien taakse. Juoksiko Paavo Nurmi Pariisissa 1924 todella kaksi kultamitalia tunnin sisällä? Miksi Lenni Viitala ei ehtinyt vastaanottamaan kultamitaliaan Lontoossa 1948? Miksi Taavi Tammisella on kultamitali vaikka hän sijoittui 1920 kisoissa hopealle? Soihdunkantajat kaataa monta vanhaa legendaa. Tapio Rautavaaran laulun sanoin: "Tämä tarina on tosi." Olympiatunnelmaan voi virittäytyä lukemalla entisaikojen olympiaurheiljoiden vaivalloisesta matkanteosta, liikemiestaidosta tai vaikkapa värikkäistä kisakylistä. Ajat olivat toiset – ja niin täytyykin olla. Kirjan toimittajat: Riitta Hannula ja Pekka Honkanen. Kuvatoimitus: Merja Vilen. Kuvat: Suomen Urheilumuseon valokuvakokoelma ellei toisin mainita.