Stéphane Courtois : Kommunismin musta kirja (sidottu)

WSOY kovakantinen kirja ilman suojapapereita

4.p 2002

Ei omistetta, puhdas, sisältää kuvamateriaalia

Kommunismin musta kirja (Le Livre noir du communisme – Crimes, terreur, répression) on ranskalaisen Stéphane Courtoisin toimittama ja lähinnä ranskalaisten eri alojen tutkijoiden kirjoittama kommunistivaltioiden ja kommunistien rikoksia raportoiva 863-sivuinen kirja (1997, suom. 2001). 

Kirjan toimittaja Stéphane Courtois toteaa esipuheessa: "Yksittäisiin ihmisiin kohdistuneiden rikosten ja erillisissä kohteissa toimeenpantujen summittaisten joukkomurhien lisäksi kommunistiset vallanpitäjät pystyttivät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta."

Vähimmäisarviona uhreista hän esittää seuraavan suuruusluokan:

• Neuvostoliitto: 20 miljoonaa kuollutta
• Kiina: 65 miljoonaa kuollutta
• Vietnam: miljoona kuollutta
• Pohjois-Korea: 2 miljoonaa kuollutta
• Kambodža: 2 miljoonaa kuollutta
• Itä-Eurooppa: miljoona kuollutta
• Latinalainen Amerikka: 150 000 kuollutta
• Afrikka: 1,7 miljoonaa kuollutta
• Afganistan: 1,5 miljoonaa kuollutta

  Esipuheessa luetellaan myös kommunistien tekemiä kansanmurhia, etnisiä puhdistuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan eri maissa sekä väitetään: "satojentuhansien tai jopa miljoonien ihmisten kuolemaan johtaneita nälänhätiä on vuoden 1918 jälkeen koettu ainoastaan kommunistisissa maissa", mistä tuoreimpina esimerkkeinä kirjoittaja mainitsee Etiopian ja Mosambikin 1980-luvulla (Pohjois-Korean tilanne selvisi vasta kirjan kirjoittamisen jälkeen). Esipuheen kirjoittaja myös pyrkii perustelemaan, kuinka samankaltaisia kommunistien ja fasistien (erityisesti kansallissosialistien) toimet olivat. Toisin kuin on väitetty, hän ei ota kantaa siihen, oliko kommunismi fasismia pahempaa tai toisin päin.

  Courtois myös toteaa osan kirjan tutkija-kirjoittajista olleen aiemmin kommunisteja ja yhä olevan vasemmistolaisia. Heidän motiivikseen hän kertoo: "Nousevalle äärioikeistolle ei heidän vakaumuksensa mukaan saa jättää sitä etuoikeutta, että totuus kuullaan sen suusta." Toisaalta kirjaa on arvosteltu siitä, että se rakentuu alkuperäislähteiden ohella lähinnä vasemmistolaiselle historiantutkimukselle ja sivuuttaa oikeistolaisina pidettyjä tutkijoita.

  Itse artikkelien materiaalia on pidetty kuvauksena kommunismin raakuudesta sekä kommunistijohtajien (muun muassa Stalin ja Che Guevara) piittaamattomuudesta inhimillistä kärsimystä kohtaan. Kirja kuitenkaan ei ilmeisesti sisällä uutta materiaalia vaan vain kokoaa yksin kansiin jo tehtyä tutkimusta sekä siteeraa usein alkuperäislähteitä, kuten Leninin kirjeitä. Etenkin yhä kommunististen valtioiden (Kiina, Vietnam, Pohjois-Korea, Kuuba, Laos) kohdalla kirjan lähteitä on pidetty vajavaisina, samoin kansainvälisen kommunistiterrorismin.

• kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa: ehkä 10 000 kuollutta 
• Ministeri Erkki Tuomioja (sd) kirjoitti lukeneensa koko kirjan ja totesi kirjan yli 1000 sivun luetteloiden "teloituksista, kidutuksista, nälänhädistä ja vankileireistä" olevan niin turruttavia, että kirja sopii paremmin tiedon käsikirjaksi kuin lukukirjaksi. Hän myös toteaa kommunismin terrorin olevan "nimenomaan" Leninin eikä Stalinin aloittamaa ja arkistojen näin kumonneen myytin "hyvästä Leninistä". Tuomioja huomauttaa, että jos natsismi ja fasismi olisivat voittaneet maailmansodan, ne olisivat todennäköisesti surmanneet yhteensä yhtä paljon kuin kommunismi, joskin myöntää, että tämä ei lievennä kommunismin rikosten kauheutta. [2]