Suomen Lähetys-sanomia vsk. 1883

Kirjaksi sidottuna 12 numeroa vuodelta 1883

Suomen Lähetyssanomat on Suomen Lähetysseuran julkaisema lähetystyöstä ja kehitysyhteistyöstä kertova aikakauslehti. Se ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Levikki on noin 15 000. Päätoimittaja on Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen.

Lähetyssanomat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt aikakauslehti. Sitä on julkaistu vuodesta 1859 lähtien. Ensimmäinen kuva,

Nykyisellä nimellä lehti on ilmestynyt vuoden 1953 alusta lähtien. Aikaisemmin lehden nimi oli Suomen lähetyssanomia.

Historia

Ensimmäisessä Suomen Lähetysseuran johtokunnan kokouksessa 21.1.1859 neuvoteltiin lähetyslehtien julkaisemisesta. Ruotsinkielisen Missionstidning för Finlandin toimittajaksi valittiin Gustaf Dahlberg ja Suomen Lähetyssanomien toimittajaksi Klemens Johan Gabriel Sirelius. Ensimmäinen Suomen Lähetyssanomien numero jaettiin näytenumeroina heinäkuussa 1859 Suomettaren ja Missionstidning för Finlandin ensimmäinen numero Helsingfors Tidningarin kanssa.[1]

Lehteä painettiin Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa vuoteen 1861 asti. Dahlbergin siirryttyä Vihdistä Kaarinan pitäjän kappalaiseksi alettiin lehteä painattaa vuodesta 1862 alkaen Turussa. Dahlbergin tultua Sääksmäen kirkkoherraksi vuonna 1874 painatus siirtyi takaisin Helsinkiin.[2]

Ensin lehdessä kerrottiin pääasiallisesti periaatteita lähetystyöstä yleensä sekä katsauksia, selontekoja, kertomuksia ja pieniä tietoja ulkomaisten lähetysseurojen työstä, annettiin etupäässä tietoja näiden työstä, "oman" lähetyssaarnaajan Onaschin kirjeitä ym. lähetysoppilaiden sekä Saksassakin kasvatettavina olevien lähetysoppilaiden kehityksestä. Kun Suomen Lähetysseura sittemmin sai omia lähettejä, heistä ja heidän toimistaan omalla lähetysalalla kerrottiin enemmän. Vuodesta 1868 lähtien olivat lähetyssaarnaajien kirjeet lehtien huomattavimpana sisältönä. Tämän lisäksi kerrottiin sisälähetyksestä ja juutalaislähetyksestä.[3]

Lehdessä julkaistiin myös lisälehtiä, joissa kerrottiin seuralle tulleista lahjoituksista ja seuran menoista ja tuloista. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kerrottiin kaikki yksittäiset lahjatkin, mutta ne veivät paljon tilaa, joten päätettiin 1861 julkaista tilinteot suppeammassa muodossa. Lähetyslehden lisälehdissä oli täytteenä myös lähetyskertomuksia ja muitakin lähetyskirjoituksia, jopa sittemmin lähetyssaarnaajain kertomuksia ja SLS:n tiedonantoja.[4]

Kuvia painettiin lisälehtiin vuodesta 1861 alkaen silloin tällöin, mutta kuvalaattojen kalleuden vuoksi vain harvoin.[2]

Lehden tilaajamäärä oli vuonna 1860 yhteensä 4 800. Määrä oli vuoteen 1868 tultaessa useiden nälkävuosien vuoksi vähentynyt 2 000 kappaleeseen. Vuodesta 1873 lehden tilaajamäärä kasvoi 6 300 kappaleeseen johtuen lehteen tulleista omien lähetyssaarnaajien kirjeistä. Vuonna 1904 lehteä painettiin suomen kielellä 27 000 ja ruotsin kielellä 4 000. Vuonna 1908 sen painos oli suomeksi 19 000 ja ruotsiksi 3 000.[

Lehden toimittaja Töttermanin kuoltua 15. toukokuuta 1895 lehden toimittamista jatkoi A. Hirn.[5]

Kesäkuussa 1916 lehden toimittajaksi Sireniuksen tilalle tuli K. A. Paasio.[6]

Viime vuosikymmeninä muodollisena päätoimittajana on toiminut kulloinenkin lähetysjohtaja (jonka virkanimike on 2013 muutettu toiminnanjohtajaksi), mutta hänen roolinsa on rajoittunut pääkirjoitusten laatimiseen. Itse lehden toimittavat lehden toimitussihteeri, nyttemmin virkanimikkeellä toimituspäällikkö, jota tehtävää on useiden vuosien ajan hoitanut Pirre Saario, sekä muut lehden toimittajat.