Sylvi Kekkonen: KOTIKAIVOLLA / KÄYTÄVÄ. Sid. 1963 Otava

Sylvi Kekkonen: KOTIKAIVOLLA / KÄYTÄVÄ. 1963 Otava (toinen painos). 232-sivuinen sidottu kangaskantinen kirja, ehjä ja siisti, sivulla 9 kahden ja puolen rivin punaisella tehty alleviivaus, ei muita merkintöjä, ei kansipaperia. Kirja (ensimmäinen painos 1962) sisältää kaksi aikaisemmin julkaistua teosta:
Kotikaivolla: Muistikuvia (1952) on 29:n novellin kokoelma, joka vie lukijan kirjoittajan lapsuuden maisemiin, Karjalan kannaksella sijaitsevaan Metsäpirttiin, jonka maalaispappilan tyttärenä kertoja kasvoi. Viimeistä edellisessä novellissa "Koti-ikävä" alkaa maailman muuttuminen: "Pieni tyttö valkeasta talosta lähetetään kaupungin kouluun syksyllä, juuri silloin kun asterit kukkivat parhaimmillaan ja omenapuiden juurilla on joka aamu syötäväksi kelpaavia omenia. Kaupungissa on kaikki outoa, melkein käsittämätöntä, portaat, pihat, tuoksut ja äänet." Kokoelman viimeinen novelli "Summa" vie vuosikymmeniä eteenpäin, aikaan jolloin "ihmislapsi on ehtinyt elämänsä keskipäivään". Novellin nimihenkilö Summa on hevonen, joka kokee maailman muuttumisen ja sodan mielettömyyden.
Käytävä (1955) -kirjan alussa kirjoittaja kertoo: "Kaikki kertomani käytävästä on kirjoitettu vuosia sitten mieleen painuneiden vaikutelmien perusteella. Esitettyjen asioitten todistusaineistoksi kelpaavaa pätevyyttä niillä siis ei ole. Tapahtumien kulun unohtuminen on käynyt huomaamattomammin ja huokeammin kuin niiden jälkeensä jättämistä vaikutelmista vapautuminen." Romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat merenrantakaupungin sairaalaan ja sisällissodan jälkeiseen aikaan, kuvaa sairaalan maailmaa ja ihmisiä – hoitajia ja potilaita – kahdeksantoista-vuotiaan sairaanhoito-oppilaan Kaijan näkemänä ja kokemana. Uusia sairaanhoito-oppilaita ovat Kaijan lisäksi Eeva ja Liisa. Suuri runoilija (Eino Leino, kirjassa nimeltä mainitsematon kuten muutkin potilaat) käyttää Kaijaa puhutellessaan aina sinipiika nimitystä, onhan tytöllä sininen puku ja silmätkin siniharmaat. Teoksen epilogina oleva novelli "Asiat on hoidettava" sijoittuu sota-aikaan ja pääosin syrjäseudulle, Suokylään.

Kai Laitinen on luonnehtinut Sylvi Kekkosen kirjailijanjälkeä sanoilla “puoliääneen, hillitysti”. “Hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä.”

Sylvi Kekkonen syntyi apupapin tyttärenä ja perheen neljäntenä lapsena Pieksämäellä 12.3.1900. Perhe vaihtoi asuinpaikkaa ja asui mm. Heinolan maalaiskunnassa, Metsäpirtissä ja Puumalassa. Isän kuoltua äiti muutti lapsineen Mikkeliin. Sylvi kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulusta 1918. Sen jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskellakseen lakitiedettä. Pian hän kuitenkin keskeytti opinnot ja meni ansiotyöhön. Etsivän Keskuspoliisin kanslistina ollessaan hän tapasi opiskelijapoliitikko Urho Kekkosen. He avioituivat 1926 ja heidän kaksoispoikansa syntyivät kahta vuotta myöhemmin. Lasten syntymän jälkeen Sylvi Kekkonen ei ollut enää ansiotyössä, vaan tuki miestään tämän uralla ja työskenteli sodan aikana myös maatalon emäntänä Karjalassa. Teokset: Kiteitä: Mietelmiä (1949), Kotikaivolla: Muistikuvia (1952), Käytävä: Pienoisromaani (1955), Amalia: Kertomus (1958), Lankkuaidan suojassa: Lapsuudestani: Muistelma (1968) ja Hurri (antologiassa Sitä koiraa en unohda koskaan 1969).