Täältä jostakin. Suomen kenttäarmeijan runoja

Olavi Paavolainen (toim.): Täältä jostakin. Suomen kenttäarmeijan runoja

• WSOY, 3. painos, 1993: Kovakantinen kirja, kansipaperit; 301 sivua
• Sekä kirja että kansipaperit hyväkuntoisia, mutta esilehden kulmasta revittu nimi ja liimattu uusi pala paperia tilalle
• HINTA: 2 euroa + toimituskulut 4,50 euroa = 6,50 euroa
• TEE NÄIN: Klikkaa Osta, niin saat huutonetiltä automaattisen viestin, jonka lopusta löydät myyjän sähköpostiosoitteen ja tilinumeron. Maksa kirja ja toimituskulut, niin myyjä lähettää kirjan kun maksu on tullut perille. Voit myös pyytää myyjältä laskun. (Jos ostat samalla useamman saman myyjän kirja, niin älä maksa yksittäisiä kirjoja ennen kuin koko paketin sisältö on selvä.)

Täältä jostakin -runoantologia ilmestyi ensi kertaa vuonna 1943. Se on tavallisten rintamamiesten runokirja, joka tuo viestejä sieltä, mistä moni ei palannut. Runojen koskettavuus on niiden karussa aitoudessa.

Kirjan toimittanut Olavi Paavolainen kirjoittaa Synkässä yksinpuhelussaan kesällä 1943: “Työ on osoittautunut paljon enemmän aikaa vieväksi (mutta samalla myös tosi mielenkiintoiseksi), sen jälkeen kun kilpailun kautta saatua aineistoa on täydennetty. Kenttälehdistössä osoitettiin näet rintamamiehille kehoitus lähettää runojaan suoraan Lokkiin. Tulos oli erinomainen, kuten olin laskenutkin. Heti kun rintamamiehet vapautuivat ‘esimieskompleksista’, toisin sanoen ajatuksesta, että valistusupseerit ensin tarkistavat heidän lähetyksensä, he myös alkoivat lähettää todellisia tunnelmiaan ja mielialojaan kuvaavia runoja, eivätkä vain ‘ropakantaa’.”

Antologian toimituskuntaan kuuluivat Paavolaisen lisäksi Yrjö Vasama ja Matti Kurjensaari

Harmaassa aamussa

kannettiin komentopaikan ohitse paareja.

Menin katsomaan:

Sotamies verissään,

harhaluoti pään läpi,

kuollut heti.

Kysyin komentopaikan luona

tikkaa pelaavilta miehiltä

hänen nimeään.

Joku vastasi ohimennen:

" - se oli muuan Leinonen,

sellainen pikkuinen,

mutta hyvä mies - "

Ja heitti nuota vuorollaan.

( - Mitähän sinusta sanotaan,

kun paareilla kannetaan,

sen Luoja ties -)

Oli utelias tietämään,

kuka jäi itemään Leinosta.

Menin toimistoon,

katsoin miehistoluetteloa.
Lähin omainen: äiti (Isä: kuollut) -

Äiti, hän tietänee,

ken oli Leinonen,

sellainen pikkuinen,

ja itkenee

saatuaan kirjeen pastorilta.

- Tein hänelle  sururistiesityksen

ja rukoilin hänelle voimia ylhäältä

kantamaan mustaa ristiä,

joka oli niin kevyen kevyt,

mutta kuitenkin kunniamerkeistä raskain.

(Paavo Lehikoinen: Yksi monista)

Jostain laukaus lähti.

Taivaalle kohoaa

loistava, kirjas täähti,

valaisten maisemaa,

lumista taisteluhautaa,

aseen mustaa rautaa,

kuulovartijaa...

(ota runosta: Tauno Koskela: Joulutähti)

hakusanat: sota toinen maailmansota  sotilaiden arki juokushaudoissa rintamalla sotilaiden runot muistelmat histora runous