Tatjana Tolstaja: TULTA JA PÖLYÄ. Sidottu kirja 1989 WSOY

Tatjana Tolstaja: TULTA JA PÖLYÄ. Suomentanut Marja Koskinen. Päällys: Marjaana Virta. 1989 WSOY. 203-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Tulta ja pölyä (1989;  Na zolotom kryl'ce sideli 1987) -kokoelman novelleissa kirjailija kuvaa lämmöllä ja hellällä ironialla ja ilman poliittista paatosta tavallisten ihmisten rikasta mielikuvitusmaailmaa illuusiottoman todellisuuden keskellä. Novelleja lukiessa tuntee kulkevansa kuvagalleriassa, joka on täynnä pieniä mestariteoksia, jokainen niistä loppuun asti hiottu ja ilahduttavan värikäs.

”Maaginen, loistava kokoelma.” - New York Times
”Omintakeisin, herkkävaistoisin ja valovoimaisin ääni tämän päivän venäläisessä kirjallisuudessa.” - Joseph Brodsky

Tatjana Nikititschna Tolstaja (s. 1951 Leningrad) on venäläinen kirjailija, yksi maan harvoista tunnetuista naisprosaisteista. Aleksei Tolstoin pojantytär ja Leo Tolstoin sukulainen on ponnahtanut maan kirjallisuuden eturiviin ja herättänyt suurta huomiota lännessäkin. Tolstaja opiskeli venäläistä ja klassista kirjallisuutta Leningradin yliopistossa. 1980-luvun alussa hän muutti Moskovaan ja aloitti työskentelyn Nauka-kustantamossa. Hän löi itsensä läpi heti ensimmäisillä novelleillaan, joita julkaistiin vuodesta 1983 lähtien eri kirjallisuuslehdissä. Esikoisnovellikokoelma (1987; suom. Tulta ja pölyä 1989) käännettiin nopeasti kahdelletoista kielelle. Toinen novellikokoelma (1992) on myös käännetty kuudelle kielelle. Tämän jälkeen on tullut vielä kolmaskin kokoelma (1997) ja neljäs (1998) yhdessä Natalia Tolstajan kanssa. [Natalia (s. 1943) ja Tatjana Tolstaja ovat sisaruksia.] Tatjana Tolstaja luennoi usein amerikkalaisissa yliopistoissa ja kirjoittaa säännöllisesti eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin lehtiin artikkeleita Venäjän kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kuten talouskriisistä ja naiskysymyksestä. Tatjana Tolstajan tuotannosta on suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Tulta ja pölyä (1989;  Na zolotom kryl'ce sideli 1987) sekä essee kokoelmassa Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (2012).