Toivo Laakso: KUIN TAIVASTA TAI LAMPUNKUVAA. Nid. 1990 Otava

Toivo Laakso: KUIN TAIVASTA TAI LAMPUNKUVAA. 1990 Otava. 95-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, esilehdeltä poistettu omistajan nimitarra.

Kuin taivasta tai lampunkuvaa (1990) on Toivo Laakson yhdeksäs runokokoelma, kymmenes teos. 78 runoa jaettuina viiteen osastoon.

Tänne synnyin kuin seinän halkeamasta.
Julistauduin maailmaksi.

Se leikkaa kupongista pienen palan, vilkaisee minua ja nyökkää. Sanon päivää.
Se pitää vaimonsa kanssa siirtomaatavarakauppaa. Suolaa tuomiani lahnoja.
Seinät on täynnä hyllyjä, aivan väsyksiin asti tavaraa, kangaspakoista neuloihin, hevosen länkiin. Nuo on raskaat, ajattelen. Tehtaan hevosilla on lisäksi muuta kuormaa.
Karkit on pyöreissä lasipurkeissa, sieltä kauhotaan mitä väriä haluaa. Kaikkia jos saisi.
Ihmisiä on monta, ne juttelee tiskin luona. Radiosta kuuluu presidentinvaalien laskenta. Yksitoikkoista kahden nimen kauppaa, suomea ja ruotsia. Otan sellaisen kannan että Fargo on hyvä auto. Tehtaalla niitä oli jo kolme. Sain joskus kyytiä.
Joku jännitys, uhka, kaupassa leijui. ( - - - )

Kantarellia ei koivunlehdestä erota,
männynkuorta lenkkimakkaran kuoresta.
Lähteen avain särkyy käteen.
Näin kehnoa marjavuotta en muista,
näin hikistä kesää.
Läähättäen kantaa hirvi
kasvavaa kruunuaan.

Syvien vetten päällä kuin taivasta tai lampunkuvaa,
unen kiharoita katonrajassa.

Totuus, siementävä.

"Laakson lyriikkaa sietää kypsytellä: hänen runojaan pitää lukea aivan mahdottoman hitaasti. (...) kokoelman helpoimmin avautuvana johdatuksena toimii sen toinen osasto. Siinä Laakso tavoittaa lapsuusmuistoissa välittömyyden ja suoran puheen; kuvissa tihentyy ajan paine. (...) Laakso kirjoittaa keskitettyjä, viimeisteltyjä ja kirkastettuja säkeitä, joissa paljon puheen turhanpäiväisyys ei sumenna sanoja. Muutaman kerran vapaudutaan jopa leikkisän eroottisiin lemmentunnelmiin, ja niitä runoja kokoelmaan olisi sopinut useampikin. Laakson lyriikassa itämais-suomalainen apeus taittuu ilmeensä salaavaan huumoriin, joka usein on vähemmän kuin äänenpaino, ehkä vain vivahde. Jos luonnossa, maisemassa on hiukankin valoa tai selkeyttä, sen runoilija haluaa heti tavoittaa." – Tero Liukkonen, Helsingin Sanomat

Toivo Laakso (s. 1944 Varkaus on opiskellut Lahden kansankorkeakoulussa (1963–64) ja työskennellyt eri ammateissa mm. vahtimestarina, mainostaiteilijana ja kustantamovirkailijana. Vapaa kirjailija hän on ollut 1980-luvun alusta lähtien. Laakson esikoisteos, runokokoelma, Epäkiitolliset näyt, ilmestyi vuonna 1966. Laakson tuotannossa on alusta pitäen erottunut aforistinen juonne: haastavasti tai yllättävästi oivaltavien, viisaasti toteavien, iloa, surua, surkuhupaisuutta, kauneutta kiteyttävien tokaisujen runous. Lukuisten runoteosten lisäksi hän on julkaissut myös novelleja ja proosamonologin. Hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1984. Teokset: runokoelmat Epäkiitolliset näyt (1966), Maan reunalla (1972), Kun elää saat (1977), Tapahtukoon sade, huuhtokoon ikävä (1981), Surua (1983), Kerran (1984), Olen vieras sattumalta (1986) ja Hengittelen (1987), novellikokoelma Jumalten synty (1989), runokoelmat Kuin taivasta tai lampunkuvaa (1990), Ilmakehät (1991), Sattumien valtakunta (1995), ja Pystyssä (1997), proosateos Viestejä äidiltä (1998) sekä runokokoelmat Pihapiiri (2000) ja Kuin ensi kesä (2005).