Tuomas Kyrö: MIELENSÄPAHOITTAJA. Nid. kirja 2010 WSOY Bon

Tuomas Kyrö: MIELENSÄPAHOITTAJA. 2010 WSOY, Bon. 139-sivuinen nidottu kirja (pokkari), lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Mielensäpahoittaja (2010) on Tuomas Kyrön ensimmäinen Mielensäpahoittaja-kirja. Sen pohjalta on tehty samanniminen elokuva 2014.

”Tukkeumat johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä mielensä pahoittaa. – – Ne menevät verisuoniin ja niveliin.”
"Tämä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan sitaatti kertoo, miksi päähenkilö on päättänyt valittaa, ensin ainoalle ystävälleen Yrjänälle, sitten vaimolleen, joka tätä nykyä makaa terveyskeskuksen vuodeosastolla, ja lopulta nauhurille, josta hän kirjoittaa valituksensa yleisönosastolle. Päähenkilö on 80 vuotta täyttänyt sodan kokenut mies, joka asuu yksin rakentamaansa omakotitaloa. Naiivin vakava päähenkilö pahoittaa mielensä asiasta kuin asiasta, mutta vain niistä, jotka eivät ole tai mene hänen mielensä mukaisesti. Sellaisia ovat esimerkiksi imettäminen julkisella paikalla, kauppojen ostorajoitukset kuten kaksi pakettia per talous, tai ovissa tungeksiminen sen sijaan, että ensin odotettaisiin, että väki tulee ulos ja vasta sitten olisi sisään menijöiden vuoro. Päähenkilön mielipiteet ovat oikeita, toisin kuin niillä muilla. Hänellä on periaatteita: kotimaisuus, itsetekoisuus, omavaraisuus, työteliäisyys. Elämässä ei pidä olla helppoa, kuten ei hänellä itselläkään ole ollut. Miestä ärsyttää nykyajan tavattomuus ja laiskistuminen: koululaisia väsyttää aamuisin, kun heräävät ylilämmitetyissä taloissaan, eivätkä joudu kantamaan puita kellarista hellatulta varten. Toisinaan mies perustelee näkemyksensä, välillä tyytyy vain luettelemaan: ”Konduktööreillä pitäisi olla sellainen reikiä tekevä lipuntarkistuslaite. En tiedä miksi mutta kyllä pitäisi.” Periaatteellisen keskisuomalaisen ajattelussa on myös ristiriitaisuuksia: hän puhuu punajuuren puolesta ja vannottaa kotimaisen nimeen, mutta ostaa silti ulkomaalaista Euroshopperin juustoa. Kirja on nautinnollisen helppolukuinen opus, jonka kukin, parin kolmen sivun mittainen luku on otsikoitu sen asian mukaan, joka päähenkilön mielen kulloinkin pahoittaa. Vanhan kansanmiehen otteet ja tekoset ovat päähenkilölle itselleen totisinta totta, mutta Kyrön liioittelu tekee hahmosta koomisen. Kirjailija ei kuitenkaan pidä päähenkilöä pilkkanaan, eikä teosta pidä luulla vain hupaisaksi ilotteluksi. Siihen kun on ujutettu elämäntapakritiikkiä: katsoohan päähenkilö yhtä ja toista asiaa ei-niin-tavanomaisesta vinkkelistä ja saa lukijan miettimään arkipäivän käytäntöjä ja totunnaisuuksia – siitäkin huolimatta, että päähenkilö ammentaa elämänvoimansa juuri tuttujen tapojen noudattamisesta." – Miina Leppänen/ Sanojen aika

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs kesän 2009 radiohelmeksi nousseen, Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso. Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka myy myyntimiehelle ruohonleikkurin, ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: Jaakko Tepon huumori, hanurimusiikki ja terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä. Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni." – BTJ