Varpu Vilkuna: RULLA tai Hellevi Hellevi Salminen: NELJÄ PÄI

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Hellevi Salminen: NELJÄ PÄIVÄÄ NAPSOLAHTISEN ELÄMÄSTÄ. Päällys: Juha Saxberg. 1989 Otava. 135-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Neljä päivää Napsolahtisen elämästä (1989) on koskettava kuvaus pikkukaupungin jengielämästä ja Napsolahtisesta, jengin pomosta, jonka on oltava kova kaveripiirissä ja kotona tullakseen hyväksytyksi. Teoksessa sivutaan myös nuortenkirjoissa vähän käsiteltyä teemaa, perheväkivaltaa. Jengi on yhtä kuin Napsolahtinen, Ruusperi ja mä, Miihkali. Napsolahtinen on pomo, eikä kenenkään olisi tullut mieleen olla toista mieltä kun se jotain ehdotti. Siksi me mentiin mukaan kun se keksi, että viillettäisiin Mustosen kasvihuoneen muovit, vaikka se ei enää tuntunut ollenkaan hyvältä ajatukselta...

Hellevi Salminen (Hellevi Matihalti, o.s. Salminen, (s. 1941 Lapua) on asunut Kauhavalla lapsuudestaan vuoteen 1999, jolloin hän muutti Helsinkiin. Hän on toiminut vapaana kirjailijana, Ortodoksiviestin toimittajana ja Aamun Koitto -lehden vs. päätoimittajana sekä Vaasan läänin lääninkirjailijana 1974–79. Jo ensimmäisissä nuortenromaaneissaan hän kuvaa perinteisellä kerrontatekniikalla nuoria tuoreesti: romaanien Baby (1962), Syyskuun harmaa sade (1964) ja Paperisiili (1967) kehityskertomusten päähenkilöt ovat kapinallisia mutta ujoja ja löytävät taiteesta lohtua murrosiän tunnekuohuihin. Salminen sitoo teoksensa aikaan mm. elokuvien, musiikin ja kirjallisuuden kautta. Useimmissa hänen romaaneistaan tarina on kerrottu minämuodossa. Hän kuvaa sekä tyttöjä että poikia, futiksen pelaajia, rokkibändissä soittajia, teatterikärpäsen puremia ja uskonnollisten ja moraalisten kysymysten kanssa kamppailevia teini-ikäisiä. Salminen on kirjoittanut myös lastenkirjoja; teoksesta Pikku sammakkoprinssi (1996) hän sai Topelius-palkinnon, jonka hän oli aikaisemmin saanut nuortenromaanista Aikalisä (1980). Salminen on saanut myös mm. Valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon 1985 ja 1989 ja valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan 1996. Hellevi Salminen on julkaissut nuortenkirjat Baby (1962), Syyskuun harmaa sade (1964), Paperisiili (1967), Sanovat Allisoniksi (1972), Mikä sun on Saila? (1974), Enkelikasvo (1976), Mä en mene kouluun (1977), Äitini La Marguerite (1979), Mökkijuhannus (1980), Aikalisä (1980), Viidestoista yö (1981), Anna ja Saapasjalka (1982), Klarinetinsoittaja putoaa katolta (1983), Sivari (1984), Elämä on ehkä (1986), Kymmenen pistettä neitsyydestä (1987), Jerry (1988), Neljä päivää Napsolahtisen elämästä (1989), Käppyrä (1991), Niin mieletön ikävä (1995) ja Siipiä vaille enkeli (2000), lastenkirjat Pikku sammakkoprinssi (1996), Pekko ja jänis Joplin (1998), Pojat ja pankkiryöstäjä (1999), Naapuriin muuttaa noita (2004), Tinjan keinukesä (2007), Samuel ja Kekkosen puku (2011) ja Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira (2012) sekä aikuistenromaanin Aivan tavallinen nainen (1985).

2. Varpu Vilkuna: RULLA. Päällys: Mika Launis. 1992 Tammi. 200-sivuinen sidottu kirja, lukematon, muuten ehjässä kansipaperissa tarran jäljeltä pintaa irti (ks. kuva), itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Rulla (1992) on Varpu Vilkunan esikoisteos. Rulla, oikealta nimeltään Seppo, käy peruskoulun viimeistä luokkaa erityiskoulussa. Hänellä ja Maralla on yhteinen pieni huone koulun asuntolassa, jossa kaksi moottoriurheilijaa mahtuu elämään, kuten Seppo asian ilmaisee. Isälle urheilu on kaikki kaikessa, mutta Seppo ei pysty pyörätuoleineen osallistumaan harrastuksiin ja siinä on isällä melkoisesti sulattelemista. Onneksi Sepon tukena on kuitenkin muu perhe ja Sari, josta tulee tärkeä koulutoveri. Viimeisen luokan aikana Seppo kokee ja oppii sen, että kaikilla on paikka maailmassa ja jokainen on tärkeä juuri sellaisena kuin on.

"Vilkunan kirja on mukaansatempaava ja positiivinen kertomus liikuntarajoitteisen pojan maailmasta." - SaVi, Sivupiiri

"Seppo, Rullaksi kutsuttu, on peruskoulun viimeisellä luokalla. Hän käy koulua kaupungissa, mutta asuu maalla. Siellä on perhe: isä, äiti ja sisarukset sekä Selma-mummu. Isän kanssa on vaikeaa, sillä urheilu on isälle kaikki kaikessa. Seppo taas viihtyy paremmin muissa harrastuksissa, sillä pyörätuoleineen hänestä ei ole isän iltarasteille seuraksi. Yhden talven aikana Seppo ehtii kokea paljon: ennakkoluuloja, epäonnistumisia ja läheisen ihmisen kuoleman, mutta suurinta kaikesta on rakkaus Sariin, ja onni." - Lastenkirjallisuusinstituutti

Varpu Vilkuna-Uusitalo (1951 Nivala – 2014 Nivala) oli nivalalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli kahdesti Topelius-palkintoehdokkaana ja kerran Kirjapöllö-ehdokkaana. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin Chydenius-palkinto. Varpu Vilkuna on julkaissut nuortenkirjat Rulla (1992), Tuhkasiivet (1993), Tumma nauha (1996), Marmoritaivas (1998) ja Ripa (2010), näytelmän Notkahduksia (2008), runokokoelman Nimetyt kivet: Tuokiokuvia elämästä (1994) sekä lastenkirjan Kaislatien kaverit (1997).