Vast : Nude promo

Pahvikantinen täyspitkä promolevy, levyssä pieniä hiusviiruja.
 

01. Turquoise
02. Thrown Away
03. Don´t Take Your Love Away
04. Be With Me
05. Lost
06. Winter In My Heart
07. I Need To Say Goodbye
08. Japanese Fantasy
09. Ecstacy
10. Candle
11. I Can´t Say No (To You)
12. Desert Garden

Ennakkoluulottomuus on asia, minkä pitäisi olla itsestään selvä asia arvostelua kirjoittaessa. Tätä se ei tietenkään monesti ole, mutta kun eteen lyödään itselle aikaisemmin tuntematon artisti, ollaan lähellä tuota ideaalitilannetta. Tässä tapauksessa levy-yhtiönsä muodosti toki jonkinlaisia mielleyhtymiä. Onneksi ne osoittautuivat 90 prosenttisesti vääriksi, sillä Vast, eli käytännössä John Crosby -niminen amerikkalaisherra, ei mässäile monimutkaisuudella tai soittotaidolla, vaikka Crosby noteerattiinkin Guitar Player -lehdessä huippulahjakkuudeksi jo 13 -vuotiaana! Instrumenttiorgian sijaan Nude tarjoilee varsin riisuttua, tunnelmallista ja voimakasta hieman vaihtoehtoiseen rockiin päin kallellaan olevaa musisointia.

Ensisävelistä asti on selvää, että Crosbyn laulu on levyn vahvimpia lenkkejä. Pressitiedotteesta käykin ilmi, että miehen esikuvat mikin varressa ovat vanhempaa kaliiberia, toisin sanoen peräisin ajalta, jolloin laulajan ääntä ei ollut mahdollista käännellä ja väännellä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. En väitä, etteikö tälläkin levyllä olisi saatettu käyttää jotain pieniä jippoja lauluraitojen vahvistamiseksi; varmaa on ainoastaan se, että Crosbylla on uskomattoman hieno, tunteellinen ja voimakas ääni. Avausraita Turquoise osoittaa tulkinnan voimakkuuden ja Winter In My Heart puolestaan äänikapasiteetin laajuuden, sillä Crosbyn laulu ulottuu puhdasoppisimmasta rock-ilmaisusta aina herkimpään falsettihyminään tai bluesahtavan syvään ulosantiin. Mainitut kappaleet edustavatkin levyn ehdotonta eliittiä. Mitä sävellyksiin tulee, niin varsinaisia heikkouksia ei levyltä löydy. Albumi on 45-minuuttisessa mitassaan sopivan pituinen, koska kappaleet operoivat verrattain kapealla alalla. Kyseessä on siis erittäin linjakas kokonaisuus, joka sulauttaa yhteen U2:lle ja Radioheadille ominaisia piirteitä hyvinkin toimivasti. Monesti tällaisten tuotoksien lopputulos on täysin neutraalia soppaa, mutta Nude nousee kirkkaasti keskiarvon yläpuolelle. Vastin viehätys perustuukin sen hienosti käyttämille nyansseille - niille pienille asioille, jotka se tekee monia vertaisyhtyeitä paremmin. Jos annetaan mielikuvituksen lentää vielä hiukan, niin välillä levyn musiikki tuo mieleen myös popimman Porcupine Treen tai Anatheman, joista jälkimmäisen suuremmalla varauksella. Myös tuotanto on esikuvien mukaisesti kohdallaan, joten negatiivisia seikkoja ei levyltä juuri löydy.

Fakta on tietenkin, etteivät kaikki levyn kappaleet aiheuta aivan yhtä voimakkaita suosionilmaisuja, mutta nämäkin kappaleet kuuluvat mukaan selkeänä osana kokonaisuutta. Sitä paitsi, Crosbyn upean lämmin ääni on läsnä silloinkin, mikä osaltaan tekee näistä biiseistä merkityksellisiä. Nude ei välttämättä nouse omaan kärkikymmenikkööni tänä vuonna ilmestyneiden levyjen osalta, mutta toisin kuin useimpien arvostelulevyjen kohdalla, voin varmuudella sanoa palaavani sen pariin tulevaisuudessakin. Lisäksi se nousee yhdeksi vuoden positiivisimmista yllättäjistä. Loppukevennykseksi sanottakoon herra Crosbyn muistuttavan ulkonäöltään hieman Suomen iki-ihanaa idolia, Jani Wickholmia. Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta loppuarvosanassa suuntaan tai toiseen.

15.10.2004, Antti Korpinen