Veijo Meri: SUKU 1998 tai JÄÄKIEKKOILIJAN KESÄ 2000

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Veijo Meri: JÄÄKIEKKOILIJAN KESÄ. Kansi: Joel Melasniemi. 2000 Otava, Seven-pokkari. 189-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Jääkiekkoilijan kesä (1980) sijoittuu suomalaiseen pikkukaupunkiin (Hämeenlinna) ja kesään 1954. Illu on jääkiekkoilijana mainetta saavuttanut kaksikymmenvuotias nuorukainen, jonka tiedot elämästä ovat vähäiset. Parin hellepäivän aikana tilanne muuttuu. Ja kuningattarena kuumassa kaupungissa liikkuu Iso Vaalee, Illun silmissä maailman kaunein nainen.

Jääkiekkoilijan kesä (1980) –teoksen pohjalta Veikko Kerttula ohjasi elokuvan Iso Vaalee (1983). Elokuvassaan Kerttula säilytti Meren eroottisen vireen, mutta siirsi tarinan painopisteen jääkiekkoilijan kasvukivuista naisen muotokuvan suuntaan. Aikaisemmin Kerttula oli tehnyt Meren romaanien pohjalta televisioelokuvia esim. Taksikuski (1968; romaanista Peiliin piirretty nainen), Kaupungin valtaus (1970) ja Äidin kuolema (1974).
 

2. Veijo Meri: SUKU: ROMAANI. 1998 Otava (neljäs painos). 177-sivuinen sidottu kirja, lukematon, kansipaperissa vähän kulumaa (ks. kuva), itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Suku: Romaani (1968) on merkitsevin yksityiskohdin ladattu ja niukoin vedoin piirretty ajankuvaus 1930-luvun lopulta – ajalta, jolloin sota ei vielä ollut vienyt pojan viattomuutta. Kirjan minäkertoja, sotaväessä palvelevan Kyöstin poika Reino, on jätetty kesäksi setien ja tätien hoiviin maaseudulle jonnekin Riihimäen ja Tervakosken suunnalle *). On Heikki, Raimo, Laina, Sirkka, mummo ja Anja, naapurin isäntä Fransu. Kahvilan levysoitin soittaa aina Lentäjän valssia. Mustalainen myy korttipakan kymmenellä pennillä. Kauniin maatilanomistajan Agneksen palveluksessa eivät miehet pitkään viivy. Se askarruttaa poikaa, niin kuin Malkon murhakin, josta mummo kertoo. Pellosta löytyy hylsyjä ja Heikki sanoo, että hyvä kun ei koko plutoonaa ja Lohtanderia. Hylsyt putoavat pojan kädestä, kun hän lähtee ajamaan Hilkkaa takaa. Se on tarinan loppu. Se on myös erään aikakauden loppu: toinen maailmansota alkaa seuraavalla sivulla, mutta siitä ei kukaan kirjassa tiedä. Veijo Meren kuvaus on tuore ja hauska kuin mikä.

"Meren kerronta on nautittavaa useaankin kertaan ja vuosienkin kuluttua luettuna." – Raimo Seppälä, Aamulehti

*) Suku-romaani perustuu Veijo Meren isovanhempien Esaias ja Alina Meren historiaan ja sen ympäristöön Ryttylän kartanon liepeillä. Rakennustöihin Helsinkiin 1890-luvun vaiheilla muuttanut Esaias Meri lähti työnhakuun ja kulkeutui uittotöihin Hausjärvelle ja sitä kautta lopulta Uittamon torppaan, jonka tyttären Alinan kanssa hän meni avioon. Esaias Merestä tuli kotivävy, ja hän sai puolisonsa kanssa Uittamon torpan haltuunsa 1909, jolloin torppa itsenäistyi, kun Meret ostivat sen kartanolta. Lapsia Uittamoon syntyi kolmetoista, kahdeksan tytärtä ja viisi poikaa. Veijo Meren isä, vuonna 1900 syntynyt Väinö Meri oli lapsista viides.

Veijo Meri (1928 Viipuri - 2015 Helsinki) kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1948, opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa, toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957-59 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Meri oli taiteilijaprofessorina 1975-80, hänet valittiin Suomen Kirjallisuuden Liiton puheenjohtajaksi 1988, nimitettiin akateemikoksi 1998 ja vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi 1990. Ensimmäinen Meren kuudesta novellikokoelmasta on Ettei maa viheriöisi (1954) ja viimeisin Leiri (1972), ensimmäinen 11:sta romaanista Manillaköysi (1957) ja viimeisin Jääkiekkoilijan kesä (1980). Lisäksi hän on julkaissut neljä runokokoelmaa, näytelmiä, asiaproosaa ja etymologisen sanakirjan Sanojen synty (1982). Tunnetuin Meri on sota-aiheiden ja armeijan kuvaajana, ensisijaista hänen teoksissaan on kuitenkin ihmiskuvaus.