Veikko Haakana: KUONOKASVOINEN KAUHU. Sid. 1989 Karisto

Veikko Haakana: KUONOKASVOINEN KAUHU: SEIKKAILUKERTOMUS VIIMEISEN JÄÄKAUDEN AJOILTA. Kansi: Jyrki Pietilä. 1989 Karisto (toinen painos). 152-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kuonokasvoinen kauhu (1962) on itsenäinen jatko Veikko Haakanan esikoisromaanille Luolamiehen pojat (1957). Ur-rin heimoa uhkaa uusi vaara, ihmisten kaltainen kuonokasvoisten heimo, joka ei tunne edes jousen käyttöä. Syntyy kiivaita yhteenottoja, ja urrilaiset joutuvat vähitellen vetäytymään uusille asuinsijoille.

"Muutamassa vuodessa Haakana on monien hyvien nuortenkirjojensa ansiosta päässyt yhä laajenevien piirien tietoisuuteen esihistoriallisen muinaisuuden etevänä kuvaajana. Vuosi sitten hän julkaisi seikkailukirjan Jäätikkö uhkaa, jossa kerrotaan jääkauden aattona eläneen alkukantaisen ihmisheimon elämästä tuntemattomien luonnontapahtumien vaikutuspiirissä. Keskeisenä henkilönä tässä kiinnostavassa kertomuksessa on nuorukainen Ur-ri, jonka monia sukupolvia myöhemmin elävät jälkeläiset muodostavat tekijän uusimman kirjan - edellisen itsenäisen jatkon – toimivan ihmisjoukon. (...) Haakanan kerronta on eloisaa. Hän käyttää entiseen tapaansa osuvia omatekoisia sanoja jakuvaa mainiosti isojen massojen liikehtimistä, metsästystä ja eränkäyntiä. Kun tekijä on tunnollisesti perehtynyt aiheeseensa, teos on, paitsi jännittävä, maapallon elämän historiaa elävöittävänä myös lukijan mielikuvitusta kiehtova ja tietämisen piiriä avartava." – Risingshadow

Veikko Haakana (s. 1923 Parikkala) kävi ylioppilaaksi päästyään Rauman seminaarin ja toimi vuodesta 1960 opettajana Rovaniemen maalaiskunnassa ja sittemmin Sodankylässä. Hänen vaimonsa on kirjailija Anna-Liisa Haakana. 1950-luvulla Veikko Haakana alkoi julkaista nuorten seikkailukirjoja. Esikoisteoksen Luolamiehen pojat (1957) alaotsake on "nuorten paleofiktioromaani" (paleofiktio = esihistoriallista aikaa kuvaava). Samaa genreä ovat  romaanit Luolapoikien paluu (1958), Poikkikirves iskee (1959), Jäätikkö uhkaa (1961), Kuonokasvoinen kauhu (1962) ja Kivinen biisoni (1969), josta hän sai sekä Valtion kirjallisuuspalkinnon että Tauno Karilaan palkinnon. Veikko Haakana julkaisi myös eräkirjoja, runoteoksia sekä proosa- ja sotakirjoja. Teoksien Elämää juoksuhaudoissa (1965), Ilta Kannaksella (1968) ja Aaveryhmä (1994) alaotsake on "sotaromaani". Haakana on kirjoittanut teostensa lisäksi paljon artikkeleita eri lehtiin sekä pakinoinut monta vuotta eri sanomalehdissä. Hän on toiminut aktiivisesti pohjoisen kirjailijayhdistyksissä ja koko Suomea kattavissa kirjailijaelimissä. Hän on kiinnostunut erämaiden ihmisistä ja jo ennen Lappiin muuttoaan aloittanut kveenien, Ruijan rannikon suomalaisten, haastattelut.