Viljo Kajava: KOSKETUS. Nidottu kirja 1979 Otava

Viljo Kajava: KOSKETUS. Päällys: Ylermi Lahti. 1979 Otava. 62-sivuinen nidottu (pahvikantinen) kirja, jossa erillinen kansipaperi. Kansipaperin reunassa kulumaa ja repeämiä (ks. kuva), kirjan esilehti siististi irrotettu, viimeiselle, tyhjälle lehdelle kirjoitettu "Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi vaan iloitse siitä että se on ollut” *), ei muita merkintöjä.

*) ei ole Kajavaa, vaan J. W. von Goetheä

Kosketus (1979) on Viljo Kajavan 37:s teos. Aikalaisarvio: ”Lämmin ja hellä on Viljo Kajavan Kosketus, hänen 32:s runokokoelmansa. Aihepiiri on kotoinen, läheinen, joku voisi sanoa 'rajoittunut' ellei tehoa ja taitoa olisi kylliksi. Tämän runoilijan ei enää tarvitse syleiIlä maailmoja, voi jo tunnustaa läheisen hellyyden, rakkaan ihmisen merkityksen, ottaa mukaan myös muutaman kuvan luonnosta ja luomisen ihmeestä. Lukijan iästä ja asemasta riippumatta sanoma tehoaa, herkistää.”  – Marja Laakkonen 1979

Viljo Kajava (1909 Tampere – 1998 Helsinki) oli runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko ja journalisti. Hänen lapsena kokemansa vuoden 1918 sodan Tampereen valtaus näkyi hänen tuotannossaan yhteiskunnallisen vastuun kantamisena. Kajava suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan lyseossa ja opiskeli Helsingin yliopistossa. Kirjailijanuransa hän aloitti 1930-luvun puolivälissä yhteiskunnallisena julistajana Kiila-ryhmän piirissä. Talvisodan jälkeen hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Hän julkaisi 36 runokokoelmaa: Kajavan esikoisteos on runokokoelma Rakentajat (1935), viimeisen 36 runokokoelmasta hän julkaisi 87-vuotiaana (Viimeiseksi piirrän viivan 1996). 1940- ja -50-luvuilla hän julkaisi myös proosaa. Kajavan runojen suureksi linjaksi hahmoutui luonnon ja rakkauden ylistys: hän oli valon ja veden, metsän ja kukkakedon, ihmiskäden töiden ja käytössä silinneen puun lyyrikko. Asuttuaan Ruotsissa 1945– 48 hän julkaisi ruotsiksi kokoelmat Till havets fåglar (1948) ja Någonstans (1949). Kajava oli merkittävä vapaarytmisen runon puolustaja ja uudistaja Suomessa. Hänellä oli voimakas vaikutus 1950-luvun suomalaisiin kirjallisuuden modernisteihin. Yhteiskunnallinen tietoisuus teki paluun Kajavan tuotantoon 1960-luvun runoissa, joka oli vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun ja suuren muutoksen vuosikymmen. Kuitenkin luonnon ja ihmisen vuorovaikutus pysyi mukana Kajavan tuotannossa koko hänen elämänsä ajan. Runojensa valtavirrasta hän poikkesi kokoelmassa Tampereen runot (1966), jossa hän palasi 1930-luvun aiheisiinsa, ja Vallilan rapsodia (1972), joka kertoo Helsingin työläiskaupunginosan muutoksesta 1930-luvulta vanhenevan runoilijan nykyhetkeen. Kajava suomensi mm. Jaroslav Hašekin (Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut maailmansodassa I-III, 1935-37), August Strindbergin, Tarjei Vesaasin, Pär Lagerkvistin ja Erle Stanley Gardnerin teoksia.