1959 Landola 22

Valmistusvuosi varmistettu vakuuttavasta lähteesta.

Ensinnäkin, pysyy samantien vireessä vaikka uudet kielet. Ei ole mulle tullut koskaan tällaista hetivalmis-kitaraa vasta lle. Ykkösvalinta kesän mökkikitaraksi. Pigmentiltään sointuu hyvin punamultamökin ja pirttikaluston välimaastoon.

Vaurioitunut aikanaan ankarasti joista jäljellä arvet. Talla kelluva joka jälkituotantoa. Eristeenä oranssi jumppanauha joka saa kaikukopan resonoimaan enemmän matalaäänisesti. Korkeammat äänet suorastaan kauniit, mutta silti säilynyt 22:sen ominainen banjomainen kumea sointi.

Harmillisen raskas soittaa. 12 fretin jälkeen otelauta sukeltaa syvälle koppaan päin. Joitain nauhoja viilailtu soiton mahdollistamiseksi. Viilaus karua ja viimeistelemätöntä. Kielet saa näppärästi alemmas poistamalla frettinauhat, hiomalla otelauta, asentamalla uudet nauhat, hiomalla nekin sekä tallaa laskemalla myös tottakai. Saa tehdä jos haluaa. Itse en tällä kertaa tehnyt.

Kaikki toimii ja pysyy jopa samantien uusilla (10-47) kielillä vireessä.

Vaikkakin halpa niin en silti suosittele kaikille. Olettaisin seuraavan soittajan olevan hyvin tietoinen vanhan Landolan ominaisuuksista. Ei siis ensimmäiseksi kitaraksi mielellään.

Landola... Ou jee..