1959 Odysseuksen Harharetket

Morten Pontoppidan Odysseuksen Harharetket
2. Uudistettu painuisi vuodelta 2959
Patinaa kansissa, tyhjällä etulehdellä karheampi kohta josta ehkä poistettu jotain muttei haittaa (viimeinen kuva

Johdanto Kymmenen vuotta akhaialaiset olivat olleet sotaretkellä kaukana kotoa meren toisella puolen. Vihdoinkin he olivat saaneet valtaansa mahtavan Troijan kaupungin, jota he olivat kauan piirittäneet. Ja niinpä he saattoivat nyt astua laivoihin ja lähteä purjehtimaan kotia kohti. Huomattavin akhaialaisten päälliköistä oli voimakas ja viisas Odysseus. Hän oli kunnostautunut sodassa ja purjehti nyt Troijasta laivastoineen, joka käsitti kaksitoista hyvin miehitettyä purtta. Hänen piti viedä ne kotiin Ithakan saareen vahingoittumattomina. Tämä oli hänen pieni kuningaskuntansa, jossa hän kymmenen vuotta sitten oli heittänyt hyvästit rakkaalle puolisolleen Penelopeialle ja pienelle pojalleen Telemakhokselle. Mutta vierähti vielä toiset kymmenen vuotta, ennen kuin Odysseuksen suotiin nousta kotimaansa kamaralle. Ja tässä kerrotaan (vanhan kreikkalaisen runoilijan Homeroksen mukaan), mitä eriskummallisia ja ihmeellisiä kohtaloita Odysseus koki harhaillessaan aavoilla ulapoilla kaikenlaisia vastoinkäymisiä kärsien mutta sentään henkensä säilyttäen. Odysseuksen harharetket Morten Pontoppidan johdattaa tässä, kotimaassaan Tanskassa jo klassilliseksi tulleessa teoksessaan nuoret lukijat antiikin tarumaailmaan. Nuorten mieliä kiehtovasti hän kertoo Odysseuksen eriskummallisista ja ihmeellisistä seikkailuista: kikoneista, kyklooppi Polyfemoksesta, Aioloksesta ja säkissä olleista tuulista, laistrygoneista, jotka särkivät hänen laivastonsa, Kirkestä ja hänen taikatempuistaan, matkasta kuoleman valtakuntaan ja siitä kuinka hän siellä kohtasi äitinsä, seireeneistä, Skyllasta ja Kharybdiksesta, auringonjumalan karjasta, Kalypson saaresta, jossa häntä niin kauan pidätettiin väkisin, siitä kuinka hän viimein pääsi vapaaksi ja ajautui maihin faiakilaisten luo, jotka ottivat hänet ystävällisesti vastaan ja saattoivat hänet viimein kotiin, Ithakaan.