1964 upea KURIKKA Valokuvateos

Hyväkuntoinen kovakantinen kirja Kurikasta täynnä valokuvia lyhyin saatetekstein.
Kielet Suomi ja englanti.
Harvoin myynnissä
Koko 28x22cmja sivuja 133
Lahjateksti Jouluna 1964 ja 2 allekirjoitusta ehkäpä kunnan silmää tekeviä?
Kurikka paikkakuntakirja

Historiallisen Pohjanmaan maakunnan eteläisen osan, Etelä-Pohjanmaan, pinnanmuodostus on lähes kauttaaltaan tasaista ja lakeus muodostaakin täällä Suomen suurimman yhtenäisen tasankoalueen. Mutta kun matkaaja lähestyy tämän teoksen esittelemän Kurikan pitäjän keskusta, hän ei kuitenkaan koe lakeuden ja tasangon vaikutelmaa. Varsinkin jos hän saapuu etelästä Jalasjärven suunnalta, tar- joaa luonto hänelle näköalat kuin lautasella, jolta hänen katseensa voi poimia kirkon ja sen ympä ristön tiheämmän asutuksen, epälukuisen määrän tehtaan piippuja, lautasen laidalla siintävät Juonen vuoren ja Lehtivuoren kohoumat, näiden välissä vastapäätä itseään horisonttia leikkaavan hongikon, luoteessa edelleen Karhuvuoret, idässä Santavuoren ja vierellään Loukajanvuoren. Varsinaiseen lakeuden alueeseen Kurikka ei siis kuulukaan pitäjän halki virtaavan Kyrönjoen laaksomuodostuksen ja useiden ympäristöstään kohoavien kukkuloiden ansiosta. Kurikan kunnanvaakunan hirvi ja ristikkäiset piikkinuijat viittaavat menneisyyteen, tarinaan ensimmäisestä asukkaasta Hirvi-Heikistä ja nuijasodan merkittävään Santavuoren taisteluun, joka käytiin osittain pitäjän alueella. Vaakunan kaksijakoisuuden symboliikka kuvastelee nykypäivänkin Kurikan pitäjän elämää kun agraaristen elinkeinojen hallitsemalle maatalousalueelle on kehittynyt myös runsas teollinen ja kaupallinen yritteliäisyys. Suomen maaseudun tämän hetkisia pulmia on maaltamuutto, mutta haluamatta nähdä, miten tämä prosessi todella tapahtuisi, Kurikka vuosikym menien mittaan on pyrkinyt varautumaan koneellistuvasta maataloudesta vapautuvan työvoiman vastaanottamiseksi. Paikallinen teollisuus on melko iäkästä ja käsityöstä kasvaneena se lähes kokonaan on pitäjän omien miesten alulle panemaa ja kehittämää. Alkuvaiheittensa vaatimattomuudesta huoli- matta eräät yritykset ovat saavuttaneet huomattavan laajuuden. Vuonna 1963 oli pitäjän alueella 8 sahaa ja 22 puunjalostustehdasta, 17 tekstiili- ja turkisteollisuuden yritystä, 16 metalliteollisuuslaitosta, 3 myllyä ja 3 meijeriä, 2 kiviveistämöä ja 3 tiilitehdasta, sekä 1 sementtivalimo, kalkkikivikaivos ja sähkölaitos. Kunnan väestöstä, n. 11 500 henkeä, saakin teollisuudesta ja kaupasta toimeentulonsa 42%, maatalouden osuus taas on 45%. Tällä teollisuuden voimakkuudella on sitäkin mer- kittävämpi vaikutus kun alueen maatalous on niin pientilavoittoista, että 10-2 hehtaarin tilat muodostavat 62% tilojen määrästä. Maaltapakoa ei pysyvän työvoiman kysynnän vuoksi sanottavasti olekaan. Toisaalta eri yritysten vähittäinen kasvu ja maaseutuyhteisön rakenteen asteittainen muut tuminen selittävät sen myönteisen asiantilan, että asutustaajamat kuten kunnan keskus ja Panttilan alue, ovat välttyneet niiltä kasvuhäiriöiltä, joita kerralla luotu teollisuudenkeskus helposti saattaa sopeutumisvaikeuksinakin aiheuttaa. Kiitoksensa tästä ansaitsevat sekä väestön itsensä aktiivinen harrastustoiminta vapaan opiskelun ja urheilun ja liikunnan alalla että kunnallispolitiikan näille pyrki myksille suoma tuki. Kunnan keskuksessa on myös oppikoulu, ajanmukainen sairaalalaitos ja äskettäin uudistettu vesilaitos. Ne ovat luomassa mahdollisuuksia alueen jatkuvalle kehitykselle ja toteuttavat niitä viihtyisyyden ja varmuuden tarpeita, joita nyky-yhteiskunnan jäsenellä on oikeuskin vaatia. Joko suunnitteluvaiheessa tai työn alaisina odottavat toteuttamistaan edelleen monet liikennekysy. mykset ja kunnallisteknilliset työt sekä uimahalli-urheilutalokompleksin suunnittelu. Tämän teoksen sivuilla on haluttu esitellä Kurikkaa ja sen elämää. Sen luonnonnähtävyydet eivät järvimaisemillaan lyö laudalta joidenkin toisten seutujen kimmeltävien vesireittien kauneutta tämä olisi teoksen esittelemälle Housujärvelle varmaan ylivoimainen tehtävä. Silti Kurikan luonto on paljossa kieltämättömän viehättävä, ajattelen esimerkiksi Kirkkotarhasta aukeavaa maisemaa, vähävetisenä tuskin näkyvästi virtaavaa jokea ja sen laaksoa, tai metsämiehelle tarjoutuvaa Lehtivuoren syksynkirjavaa rinnettä. Tulkitessaan kuvin tätä kurikkalaista elämänympäristöä ja elämänmenoa on toimituskunta halunnut pyrkiä kahteen päämäärään. «Asia on vanheet kun kertoja lausui vanhan Kurikan verraton kuvaaja Samuli Paulaharju kertomastaan ja piirtämästään. Maaseudun kasvot ja laatu ovat viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana uudistuneet enemmän kuin niitä edeltäneinä kuutena tai kahdeksana vuosikymmenenä. Myös Kurikka elää nyt sitä vaihetta, jolloin osa eilispäivästä vielä ja osa huomisesta jo näyttäytyvät samassa kuvassa; tuon kuvan ainesten tallettamiseksi on tämä teos laadittu. Toivo J. Paloposki