A. E. Järvinen "Ihmisiä suurilla selkosilla"

A. E. Järvinen "Ihmisiä suurilla selkosilla" kustantaja WSOY, kovakantinen kirja, hieman kuluineisuutta kansissa ym.

Aarne Erkki Järvinen (13. heinäkuuta 1891 Helsinki – 27. elokuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja, taidemaalari ja eräkirjailija.

Lapin-tarinain klassikon A. E. Järvisen uudet kertomukset liikkuvat hänen lukijoilleen tutuiksi käyneissä pohjoisissa erämaissa ja selkosilla, joiden asukkaiden kohtaloja karu elämänympäristö on säätelemässä.
Näiden tarinain pääasiallisina henkilöinä ovat nyt jo manalle menneen tai vanhan polven korvenraivaajat ja erämiehet. Mahtavina hahmottuvat lukijain silmien eteen monet korveneläjät: rajan kirot kokeva vanhuspari, mustasukkaisuusmurhaan syyllistynyt erämaan mies, jäihin hukkuva uudisasukaspariskunta tai tyyni kairan eläjä, joka säätelee viimeisiä sydänpillereitään ja opettaa kertojalle kirkasta elämänviisautta ennen viimeistä hetkeään. Kairat katoavat, uusi aika teineen ja tekojärvineen muuttaa niitä, eikä vanha erämies voi olla tuntematta haikeutta häviävän takia. Toisissa tarinoissaan Järvinen kuitenkin vielä kuvaa sellaisia hetkiä – muisteluja tai äskettäin koettuja – joita erämaa voi uskolliselle taivaltajalleen suoda, ”hetkiä, joiden vuoksi kannattaa elää”. Kokemusten kautta selkiintynyt elämänkatsomus sävyttää voimakkaasti tekijän kasvattipojalleen ja muille orvoille osoittamaa muistelmanluontoista kirjettä, jonka hän on liittänyt kokoelman loppuun.
A.E. Järvinen puhuu tässä teoksessa ehkä persoonallisemmin äänenpainoin kuin koskaan ennen. ”Olen siinä pyrkinyt kuvaamana ihmistä, korveneläjää, siinä alkuperäisessä merkityksessään, jota ei kohta ole olemassa”, hän on lausunut. ”Simut, Torpan-Paavot, Moskut, Alpit – he ovat lähdössä, osa on jo mennytkin. Minä tunnen jääväni yksin, ja minulla on ikävä.”