Aarre Lauha: KIRKKO JA IHMINEN tai Leino Hassinen: NYT ON

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Leino Hassinen: NYT ON KIRKON AIKA. 1969 Kirjapaja (2. painos). 111-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

 Nyt on kirkon aika (1969) -teoksen kirjoittamisen Leino Hassinen aloitti 1960-luvun alussa, mutta yritys keskeytyi. Koko 60-luku maassamme käytiin vilkasta kirkkonäkemyskeskustelua. Kun Hassinen sai kutsun Kotimaa-lehden päätoimittajaksi 1969, hän katsoi kirjasen jälleen ajankohtaiseksi. Mitä on matalakirkollisuus? Kuinka on ymmärrettävä kirkollinen radikalismi? Mitä korostuksia on vallalla nykyisessä monisärmäisessä kirkossa? Hassinen tarjoaa kirkon omasta olemuksesta nousevan linjanvedon, jossa suunnan määrää kristinuskon muuttumaton sanoma. Siinä on yhdistetty henkilökohtainen uskonelämä, nyky-yhteiskunnan vaativat haasteet ja koko ihmiskuntaa askarruttavat ongelmat. Sekavana aikana tarvitaan suoraa kurssia ja avaria näköaloja. Leino Hassisen teos on kirkollisen keskustelun maastossa havainnollinen ja helppolukuinen kartanlukuopas, jota jokainen lukija osaa seurata.
 
Leino Hassinen (s. 1924 Sortavala) on tehnyt pitkän pappisuran Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, rovastin arvonimen hän sai 1973. Hassinen vihittiin papiksi 1949 ja aloitti pappisuransa Vihdin seurakunnan nuorisopastorina Aukusti Oravalan ollessa kirkkoherrana. Hän muutti 1951 perheineen Ruotsiin, missä suoritti jatko-opintoja Lundin yliopistossa. Ruotsista palattuaan hän oli Jurvassa pappina toimien samalla myös yhteiskoulun voimistelunopettajana. Hänet valittiin 1957 Värtsilän seurakunnan kirkkoherraksi, mistä tehtävästä hänet kutsuttiin juuri perustettuun Teknillisen Korkeakoulun ja Helsingin Kauppakorkeakoulun korkeakoulupastorin virkaan. Hän toimi Ul. Pyhäjärven (nyk. Karkkila) seurakunnan kirkkoherrana 1966–69, Kotimaa-lehden päätoimittajana 1969–77 ja Vihdin seurakunnan kirkkoherrana 1977–87. Eläkkeelle jäätyään hän toimi Inkerin evankelis-luterilaisessa kirkossa eri tehtävissä, viimeiseksi kirkon piispana 1994–96. Leino Hassinen on julkaissut teokset Kristinusko ja kommunismi (1967), Nyt on kirkon aika (1969), Huomisesta loistaa kirkkaus (1979), Aikuiskatekismus (1984) ja Idän uusi aamu: Inkerin kirkon nousun vuodet (1997).

2. Aarre Lauha: KIRKKO JA IHMINEN: PAIMENKIRJE. 1965 Kirjapaja. 110-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, kannen ja esilehden välisellä lehdellä merkintä ’Hildalle jouluna 1965. Almalta’, ei muita merkintöjä, ei kansipaperia.

Kirkko ja ihminen: Paimenkirje (1965) -kirjansa alussa piispa Aarre Lauha kirjoittaa lukijalle: ”Tämä paimenkirje on tarkoitettu erityisesti tervehdykseksi hiippakuntalaisilleni. Mutta sen sisältämillä mietteillä haluaisin muutenkin osallistua viimeaikaiseen kirkosta ja kristillisesti uskosta käytyyn keskusteluun…” Kirjan luvussa ’Eräs kirkollensa kiitollinen ihminen’ kirjoittaja – vanhan tavan mukaan – hieman valottaa sitä tietä, joka hänet, pappiskodin pojan, oli vienyt kirkon palvelukseen. Yliopistollista elämäntehtäväänsä hän kuvaa itselleen hyvin rakkaaksi. Kun Helsingin hiippakunnan ensimmäinen piispa Martti Simojoki 1964 siirtyi arkkipiispaksi, ei ollut helppo sisäisesti suostua täydelliseen elämänmuutok-seen. Kirkko ja ihminen -teos sisältää luvut Lukijalle, Kirkko ja ”täysi-ikäinen” ihminen, Kirkko ja kysyvä ihminen, Kansankirkko ja ihminen, Kirkko ja syntinen ihminen, Kirkon traditio ja ihminen, Kirkon julistus ja ihminen, Kirkon kriisi ja ihminen, Eräs kirkollensa kiitollinen ihminen ja Liite: Kristus kumoaa tuomion lain.

Aarre Lauha (1907 Savonlinna – 1988 Helsinki) suoritti sacr.min.kandidaatin tutkinnon 1929 ja vihittiin papiksi Viipurissa samana vuonna. Hän väitteli teologian tohtoriksi 1940 ja työskenteli Helsingin yliopiston Raamatun alkukielten professorina ja Vanhan testamentin eksegetiikan professorina 26 vuotta. Hän oli Kotimaa-lehden päätoimittajana 1958-1964. Aarre Lauha nimitettiin Helsingin piispaksi 1964, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1972.