AILA MERILUOTO »LAURI VIITA»

WSOY 2008, viides painos, nid., 153 s., kohtalaisen siiti pokkari, pientä kulumaa, selkä ei taittunut.

Iso mies tuli pieneen kylään: Lauri Viita tuli maailmaan, teknistyvään ja saastuvaan ja ahtaan ennakkoluuloiseen; hän ei ollut kirjailija vaan luonnonmullistus. Jopa sellainen suurromaani kuin Moreeni tuntuu syntyneen pärskeenä keskeltä valtavaa henkistä kuohumistilaa. Viita oli ennen kaikkea ääneen ajattelija, verbaalinen nero. Hän piti kuulijoita vallassaan kahdeksankintoista tuntia yhteen menoon. Nämä tunnit elävät ihmisissä yhä vahvasti tunnepitoisina jälkikuvina. Jotakin tapahtui.Lauri Viita oli oppositiossa kaikkea vastaan, lopulta kai eniten itseään. Hänen sairautensakin oli persoonallisuuden toteuttamista, ikään kuin draamallista symbolitoimintaa, viimeisten aikojen sisäistä kivettymistä myöten. Lähellä ollut näkee ehkä vain yhden sektorin, sirun josta kokonaisuus heijastuu. Kirja on ollut raskas kirjoittaa. Siksi olen kirjoittanut sen hyvin kevyesti. Aila Meriluoto