Aki Ollikainen - Musta satu (kovakantinen)

Hartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle, jolla on oma erityinen ja synkkä maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa. 

Mustan sadun nykyhetkessä romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet. Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallata ajatuksia. Monet polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita-Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan.

Toisella aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta 1930-luvun Helsingissä harjoittavan trokarin. Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan – mutta sitten iskee peri-inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alku- tai päätepiste – näkökulmasta riippuen – löytyy öiseltä Tattarisuolta.

Musta satu on synkänkaunis romaani hajoamisesta niin yksilön, perheen, sukupolvien ketjun kuin yhteiskunnankin tasolla. Menneisyys muovaa meidät tavalla tai toisella. Ja jokaisen sisältä löytyy Tattarisuo, pimeä kohta, johon ehkä uppoaa, josta ehkä jonakin päivänä nousee mittaamattomien aarteiden arkku.

Ollikaisen kiitetyn esikoisromaanin Nälkävuoden (2012) tapaan Musta satu hurmaa helmeksi hiotulla kielellään ja koskettavilla kohtaloillaan. Näennäisen pienestä romaanista kasvaa suuri ja moniin suuntiin aukeava kertomus.

Otteita arvioista:

”Uutuus on suoraviivaista edeltäjäänsä huomattavasti kimurantimpi ja rohkeampi viritelmä, mutta ilmaisultaan tasan yhtä herkkävireinen: kaunis, koskettava ja karmaiseva.” – Antti Majander, Helsingin Sanomat

”Väkivaltaiset teot, murhat ja toisaalta seksuaalivietti, himo kuvautuvat mustaksi saduksi, poeettisiksi välähdyksiksi tässä kaukaisemman aikatason kuvauksessa.” – Kaisa Kurikka, Turun Sanomat

”Ollikainen on onnistunut kirjoittamaan kaksi helmeä peräkkäin.” – Sanna Wirtavuori, Anna

”Tekijä kuvaa ahdistusta kirkkaalla kielellä ja tiivistää eri aikakausien kokemukset yhteisten teemojen jatkumoksi.” – Sinikka Pihlamaa, Lööppi & Skuuppi -lehti

”Synkänkaunis kirja hajoamisesta, sukupolvien ketjusta ja selviytymisestä – keinolla millä hyvänsä.” – AV-K, Oma Aika -lehti

”(Kirjan kieli) on kovin vakuuttavaa ja kaunista.” – Villasukka kirjahyllyssä -blogi

”Oli mahtavaa huomata heti kirjan ensi sivuilta asti, että Aki Ollikainen on säilyttänyt tyylinsä, sen saman johon ihastuin Nälkävuodessa. Oli kuin olisi palannut vanhan hyvän ystävän seuraan – tai ainakin hänen tekstinsä. Ja kauan kaivatun ystävän!” – Lukutoukan kulttuuriblogi

”Vaikka kerronta on tiivistä, kirjailijalla on silti varaa antaa sanojen myös helistä, luoda seesteisiä hetkiä ja nivoa luonto osaksi tarinaa.” – Hannele Salminen, Oma Aika -lehden Kirjasta kirjaan -blogi

”Ollikaisen henkilöt kiinnittävät huomionsa toisaalta minimaalisiin ja toisaalta äärettömiin kohteisiin, kärpäsiin yhtä lailla kuin tähtitaivaaseen. Ja samoin kuin Nälkävuodessa Ollikainen tarjoilee nytkin lukijansa nautinnoksi komeita metaforia ja vertauksia.” – Raija Hakala, Kirjareppu-blogi

"Aki Ollikaisen kauniin runolliset kuvaukset synkistäkin aiheista pitävät lukijan tiukasti otteessaan." – Koukun lukupiiri, Hanna Hallakumpu ja Keijo Knutas